perjantai 30. elokuuta 2013

Kuulumisia kuvin


Viime viikolla nappasin kameran mukaan kun lähdimme lenkille ja tässä muutamia onnistuneita otoksia :)

Tervakoski KV.ssa olimme viime sunnuntaina ja siitä kirjoittelen sitten erikseen. Eilen taas oli agilityn alkeiskurssin viimeinen kerta ja siitäkin lisää luvassa myöhemmin!












lauantai 17. elokuuta 2013

Muutama kuva agilitystä

Torstaina saimme kuvaajan mukaan treeneihin ja tässä muutama onnistunut otos :) Mukava sadekuurokin yllätti meidät, kuten parista kuvasta näkyy :D

Eilen saapuivat myös Tervakoski KV.n näyttelykirje ja numerolappu. Koikkereita sunnuntaina huima määrä, 15! Huih!









maanantai 12. elokuuta 2013

Treeniä tauon jälkeen

Elokuun ensimmäisenä päivänä eli torstaina, päästiin taas pitkästä aikaa agiliitämään. Kaksi edellistä kertaa oltiin oltu pois, ensin huonon sään takia ja toisella kerralla Aram vietti sairaslomaa, joten sekä koira, että ohjaaja puhkuivat innosta päästä taas vihdoin kentälle :D

Menimme alkuun rengasta, joka sujuikin hyvin, mutta toisella kerralla jätettyäni Aramin odottamaan renkaan eteen se bongasi kentältä Manta-portugalinvesikoiran ja päätti ampaista tämän perään. Sain onneksi Aramin palautettua takaisin renkaalle, mutta päästettyäni pannasta irti, se livahti uudestaan Mantan luo. Taisi kahden viikon aikana vähän unohtua, että miten treeneissä käyttäydytäänkään. Aram kun olisi niin halunnut leikkiä Mantan kanssa. Mutta onneksi karkureissut loppuivat sitten siihen ja saatiin rengas treenattua.

Tällä kertaa treenattiin myös pöytää, mikä olikin Aramin mielestä ihan mukava este ja se hoksasikin homman varsin nopeasti. Päästiin myös kokeilemaan A-estettä ihan kokonaisuudessaan ensimmäistä kertaa. Mietin vähän, että uskaltaakohan Aram kiivetä sitä, mutta uskalsi hienosti. Otettiin kunnon vauhti ja Aram paineli yli sen enempiä hidastelematta ja pysähtyi loistavasti kontaktille, eikä tullut läpi kertaakaan! On se hieno!

Treenien ehdoton lemppari, sekä ohjaajan, että varmasti koirankin mielestä oli hyppy-putki-hyppy sarja, jossa sai juosta sitten oikein kunnolla! Olin alussa ihan varma, että Aram ei varmasti pysy ensimmäisen hypyn takana odottamassa, koska juuri siinä meillä on ollut vaikeuksia. Mutta olin niin ihmeissäni, kun jättäessäni Aramin odottamaan, se odotti kiltisti paikallaan, eikä näyttänyt mitään merkkejä siitä, että lähtisi hiipimään tai varastaisi. Siinä se nökötti. Kävelin putkelle saakka ja annoin luvan lähteä. Se paineli hypyn jälkeen putkeen niin hirmuista vauhtia, että sain pitää kiirettä, että ehdin toiselle hypylle ja tekemään valssin. Siitä painelimme sitten vielä putken ja hypyn takaisin alkuun. Aram oli ihan supermahtava ja minä itsekään en söhläillyt ohjauskuvioissa, vaikka eipä pätkä vaikea ollutkaan.

Näitä treenejä edeltävänä keskiviikkona 31.7 kävimme myös mätsärissä, mutta sieltä ei sen kummempaa menestystä meille tullut. Kun olimme oman osamme kehäilleet ja katselin vielä muita käynnissä olevia kehiä, huomasin sivummalla koiran joka näytti ihan koikkerilta. Sitten kun tarkemmin katsoin niin sehän olikin Tristan! Tristan kiersi emäntänsä kanssa pienen lenkin puistossa ja lähtivät sitten kävelemään lähemmäs meitä. Aram huomasi tietysti kaverinsa ja Tristan myös, joten kiireenvilkkaa kaveria moikkaamaan. Siinä kaverukset sitten pistivät painiksi, kunnes Tristanin piti lähteä rallytoko-treeneihin, joita he olivatkin tulleet puistoon odottelemaan. Me lähdimme myös kotiin ja kyllä uni riehumisen jälkeen maittoi :)

Viime torstaina 8.8 meillä ei sitten ollutkaan treenejä, vaan kenttätalkoot, joissa kunnosteltiin kenttää ja kyllä se nyt näyttää hienolta ja siellä kelpaa juoksennella :)
Ensikerraksi saadaankin ehkä joku kuvailemaan meitä, niin saataisiin tännekin vähän kuvia agiliidosta :)

torstai 1. elokuuta 2013

Pieni toipilas

Viimeviikon tiistaina olin lähdössä kesätöihin ja tulin rappuset alas alakertaan. Aram mönki ulos kopistaan ihan tavalliseen tapaansa. Sitten huomasinkin Aramin vasemmassa silmässä jotakin outoa. Katsoin tarkemmin ja huomasin, että Aram siristeli silmäänsä kovasti ja ei pitänyt sitä kokonaan auki. Huutelin sitten äidinkin katsomaan. Tulimme siihen tulokseen, että silmässä saattaa olla joku roska tai sitten se on tulehtunut. Päätimme, että käytetään A kuitenkin varmuuden vuoksi eläinlääkärissä, jos silmä ei lähde päivän aikana parantumaan. Kun sitten lähdin töihin, äiti ja Aram lähtivät samalla aamulenkille. Silmä näytti lenkin aikana jo paljon paremmalta.

Kun sitten iltapäivällä töiden jälkeen tulin kotiin Aramin silmä oli alkanut rähmiä paljon ja se näytti todella ikävältä. Aram oli muutenkin tosi kipeän oloinen ja vain makoili itsekseen. Silmä oli varmasti kipeä. Äiti olikin sitten päivän aikana varannut ajan Vethausiin ja sinne sitten ajelimme illalla.

Lääkärissä Aram oli tavalliseen tapaansa hyvin kiinnostunut lattian hajuista ja oli tosi hienosti vaikka odotustilassa oli muutama muukin koira. Sitten pääsimmekin lääkärin vastaanotolle. Heti ensimmäisenä hän totesi, että jopas silmä näyttää kurjalta. Ensimmäiseksi tehtiin testi, jolla selviää onko kysessä tulehdus. Ensin testattiin oikea silmä, joka siis oli kunnossa. Vasenta silmää ei voitu testata koska siihen sattui kovasti. Sitten lääkäri päärri värjätä Aramin silmät väriaineella, jonka avulla voitaisiin tutkia enemmän. Oikeaan silmään aine saatiin laitettua hyvin, mutta vasempaan, kipeään silmään laittaminen olikin sitten jo ihan eri asia. Aram alkoi murista, joten todettiin parhaaksi laittaa sille kuonokoppa kaiken varalta, vaikka ikinä se ei ole mitään tehnytkään. Se yritti pyristellä pois otteestani ja välttää saamasta väriainetta silmään. Onneksi se kuitenkin onnistui. Sitten aineen annettiin vaikuttaa hetken.

Kun aine oli vaikuttanut, se antoi Aramin silmille vihertävän värin. Lääkäri tuli jatkamaan tutkimusta. Hetken silmää tutkittuaan hän totesi, "Kyllä täällä on ihan selvä haava". Siinä vaiheessa pelästyin jo ihan hirveästi. Lääkäri tutki silmää vakavan oloisena ja tarkensi haavan olevan kornean, eli sarveiskalvon haava. Kun hän sai tutkimuksen hoidettua, hän poistui hetkeksi tutkimushuoneesta. Melkein samalla hetkellä aloin itkeä. Pelkäsin niin kamalasti Aramin puolesta ja päässäni alkoivat heti vilistä ajatukset silmän poistosta ym. kauheasta. Jo pelkästään ajatus siitä, että silmässä on jotakin kuulostaa pelottavalta ja vakavalta. En edes halunnut ajatella sitä. Halasin Aramia monta kertaa ja kehuin kuinka urhea ja reipas se onkaan vaikka sitä selvästi sattuu. Onneksi äiti oli mukana ja rauhoitteli myös minua.

Lääkäri tuli sitten eläintenhoitajan kanssa takaisin ja sanoi, että Aramilta otettaisiin nyt vähän verta. Sitten hän vielä lisäsi, että kaikki on kunnossa ja ei ole mitään hätää. Se helpotti oloani, kun tiesin että Aram on hyvässä hoidossa ja silmä saadaan kuntoon. Aram vietiin toiseen tutkimushuoneeseen ja siksi aikaa istuin huoneessa olevalle penkille, sillä käteni tärisivät ja jalat tuntuivat vähän heikoilta. Mietimme sitten äidin kanssa, mistä Aram olisi voinut saada haavan silmäänsä. Ilmeisesti jostakin oksasta tai terävästä tikusta kaahottaessaan menemään ulkona. Aram oli verenoton aikana ilmeisesti todella hienosti, sillä emme kuulleet tutkimushuoneeseen kuin yhden pienen vinkaisun. Ja hetken päästä pikkupoika tulikin jo hoitajan sylissä takaisin ja sekä lääkäri, että hoitaja kehuivat reipasta potilasta :) Lääkäri kertoi, että Aramin veren plasmasta sekoitettaisiin seerumi, Aramin oma lääke. Sitten saimmekin jo siirtyä odotustilojen puolelle odottelemaan vielä lääkkeitä ja potilaspapereita.

Aramilla todettiin siis vasemmassa silmässä kornean, eli sarveiskalvon haava. Saimme haavaan antibioottitipat sekä Aramin omasta verestä sekoitetun seerumin, joka auttaa haavaa umpeutumaan. Lisäksi Aram sai ruuan mukana annettavaa kipulääkettä. Silmätippoja laitettiinkin sitten tiuhaan, muistaakseni neljän tunnin välein. Aloitimme heti samana iltana ja tippojen silmään laittaminen ei ollutkaan sitten kovin helppoa Aramin temppuillessa minkä kerkesi. Minä pidin Aramista kiinni, samalla kun äiti tähtäsi tipat silmään. Myös yöllä oli herättävä laittamaan tipat silmään.

Jo heti seuraavana aamuna silmä näytti jo paljon paremmalta! Lääkkeet tehosivat oikein hyvin. Myös tippojen laitosta alkoi tulla helpompaa, kun minä aloin laittaa niitä. Ensimmäiset kerrat äiti laittoi ne, mutta Aram pisti niin kovasti vastaan, joten ajattelin kokeilla, josko se antaisi minun laittaa ne. Minähän kun olen se, joka Aramin kanssa pääasiassa touhuaa ja leikkaa kynnet yms.

Jo kahden päivän päästä silmätippojen aloituksesta, silmä oli jo aivan entisensä näköinen. Tietyssä valossa saattoi kuitenkin vielä erottaa silmässä olevan väriaineen, mutta se kuluu pois. Torstaina meillä olisi ollut agility, mutta päätettiin jättää se nyt väliin ja Aram sai pitää "sairaslomaa". Perjantaina menimme sitten kontrollikäynnille näyttämään silmää. Kun tutkimushuoneen ovi avattiin, Aram muisti ikävät kokemukset ja löi jarrut pohjaan :D Namien avulla se saatiin kuitenkin houkuteltua sisään. Silmä näytti lääkärin mielestä jo niin hyvältä, että sitä ei ollut tarpeen edes lähteä värjäämään uudelleen. Aram sai myös rokotukset samalla, kun muuta erikoista ei tehty.

Nyt tapahtuneesta on kulunut yli viikko ja Aramin silmä on parantunut ja se näyttää todella hyvältä, on aivan entisellään. Kiitos hyvän hoidon, joka aloitettiin ajoissa :) Silmän haavaumat ovat kyllä todella yleisiä koirilla, varsinkin pienillä, jotka temmeltävät mennä pää matalalla ja silmät ovat hyvin alttiina osumaan johonkin. Onneksi haavat ovat kuitenkin hyvin hoidettavissa ja paranevat pian, vaikka se hurjalta kuulostaakin/näyttääkin. Olen pahoillani, että tässä on nyt kilometrikaupalla tekstiä. Ei ole todellakaan pakko jaksaa lukea, kirjoitin lähinnä vain itselleni ylös :)
Loppuun piristämään vielä muutama tuore kuva eiliseltä!