Näyttelykirje, tokoa ja metsälenkkiä

Nyt onkin paljon juttua, mutta aloitetaanpa nyt sitten kuitenkin jostakin :D
Keskiviikko-iltana oli sähköpostiin ilmestynyt Spanielierkkarin näyttelykirje! Olin tosi iloinen, että se saapui jo niinkin hyvissä ajoin :) Näyttelykirje sisälsi siis kutsukirjeen, näyttelynumeron ja näyttelyn arvioidun aikataulun. Koikkereita on ilmoitettu 22, uroksia 12, narttuja 8 ja pentuja 2 :) Koikkerikehät alkavat aikataulun mukaan n.10:30 ja paikanpäällä täytyy tietenkin olla ajoissa, mileuiten tunti ennen kehien alkua. Matkaankin täytyy varata aikaa. Meiltä näyttelypaikalle ajaa n. tunnin. Joten aikainen herätys siis :)

Ja sitten toiseen asiaan :) Eli pentutokoon joka oli torstaina 7.päivä. Reenailtiin taas perusasentojuttuja, seuraamista, maahanmenoa ja paikallaoloa. Aram on näin murkkuiässä ruvennut isottelemaan, ja varsinkin itseään isommille koirille, ei niinkään pienemmille. Ryhmässämme on kaksi isompaa koiraa, joille A tuppaa uhittelemaan, vaikka eivät edes tule lähelle tms. vaan ovat tosi nätisti. Mutta niin kuin meidän kouluttajakin sanoi; teinipojan uhittelua :) Eiköhän se siitä.
Perusasennon A osaa tosi hyvin ja myös seuraamisen. Tosin reeneissä meni vähän säheltämiseksi kun kiinnostaisi muut koirat, mutta kun malttaa keskittyä tekemiseen niin menee hienosti! Maahanmenokin on hyvällä mallilla. Harjoiteltiin nyt myös paikallaoloa niin, että koira on maassa, ei istumassa. Olin niin ylpeä ja tyytyväinen, kun A jäi hienosti paikalleen ja itse menin n.4-5 metrin päähän ja tulin takaisin sen luokse. Saatoin tehdä koko jutun ilman hihnaa, A oli vapaana eikä näyttänyt merkkiäkään siitä että olisi kiinnostunut siinä tilanteessa muista koirista, vaan katsoi hienosti minuun. Niin hieno poika!

Perjantaina oli ihana aurinkoinen sää ja koulun jälkeen lähdettiin oikein pitkälle metsälenkille, jossa A sai olla koko matkan vapaana ja hienosti se olikin. Tuli välillä luokse ihan vapaaehtoisesti ja katsoi taakseen n.10 metrin välein että oletko sinä siellä vielä ja saako mennä eteenpäin :D Vaikka metsässä olisi varmasti ollut vaikka minkälaisia ihania hajuja, ei A poistunut metsätieltä kuin ehkä kerran tai kaksi ja silloinkaan ei mennyt kauas ja tuli lujaa perässä :)

Metsälenkin jälkeen otettiin nopeat ja lyhyet seuraamis- ja paikallaoloharjoitukset läheisen koulun pihalla, joka on kuin luotu koiran koulutukseen :D Hienosti meni! Kun päästiin kotiin, A oli rättipoikkiväsynyt ja uni maittoi :D

Tähän loppuun vielä, että A ohittaa nykyään kaikki vastaantulijat ilman mitään ongelmia. Myös muut koiratkin. Yleensä se on mennyt vähän niin, että jos toinen koira menee ohi nätisti, niin A menee myös, mutta jos toinen koira yrittää päästä lähelle/omistaja antaa sen tulla lähelle tai koira haukkuu niin Aram menee ns. vastaan myös, mutta A ei hauku ollenkaan. Ja minä viisaana alan tietenkin kelata hihnaa käteen lyhyemmälle, jos nään jonkun koiran tulevan vastaan. Siitä on sitten seurannut sitä, että Aram alkaa hiljentää vauhtia ja jätättää takanani. Tietenkin se vaistoaa tekemisestäni  että nyt kannattaa varoa. Uusimmassa Koiramme-lehdessä maaliskuu 3/2013 oli artikkeli siitä kuinka ihmiset vaikuttavat koiran käyttäytymiseen siinä tilanteessa kun kohdataan toinen koira. Luin sen ja se oli todella hyödyllinen!
Eilen lauantaina 9.päivä meitä vastaan tuli kaksi koiraa omistajineen, tolleri ja villakoira. Villakoira sai Aramin näkemisestä hirveän hepulin ja alkoi vinkua ja pyrkiä luokse. Heti kun näin koirat, en alkanut keriä hihnaa käteen vaan löysäsin sitä ja Aram tepsutti kiltisti vierellä hihna löysällä, eikä yrittänyt ollenkaan koirien luokse! Olin tosi vaikuttunut kuinka noinkin pieneltä tuntuva asia voi vaikuttaa koiraan, mutta niin kuin teidämme, koirat ovat mestareita lukemaan meitä ihmisiä :)

Nyt tulikin tosi paljon tekstiä ja olen vähän harmissani sillä nyt ei ole oikein mitään uusia kuvia piristämään tätä pelkkää tylsää tekstiä :( Mutta ensiviikolla tapahtuu paljon, kun on toko ja NÄYTTELY! Iiik!! Jänskää :D Nyt vain pitää alkaa miettimään sopivia herkkupaloja tuolle nelijalkaiselle! :)

Pentutokoilua

Tänään päästiin taas vähän nelijalkaisen kanssa koulunpenkille, kun pentutoko alkoi. Tai oikeastaan ensimmäinen kerta oli jo ystävänpäivänä, mutta missasimme sen jotenkin tiedotusvälineiden ansiosta... Viime viikolla toko oli peruttu, ja emme tosin olisi voineet mennäkään koska minä itse olin tuolloin influenssan kourissa.

Mutta kuitenkin. Toko järkätään Pekolan lavalla, joka on mukavan lyhyen ajomatkan päässä. Paikka olikin Aramille ihan hassu ja kummallinen, kun ei olla ennen oikein oltu minkäänlaisissa halleissa joissa on paljon koiria. Joten se tuli Aramille yllätyksenä kun saavuimme paikalle ja karvaformula meinasi saada hepulit, yritti tietenkin heti päästä muiden koirien luokse ja ajattelin että hyvinpä alkoi sitten. Mutta kun ruvettiin aloittelemaan, jätkänpätkä rauhoittui.

Aloitettiin luomalla kontaktia koiraan ja sehän onnistui mainiosti. Sen jälkeen kouluttaja kävi jokaisen koiran kohdalla tarkistamassa luoksepäästävyyden, Aramikaan ei saanut hepulia ja oli oikein mallikkaasti. Sitten alettiin harjoittelemaan perusasentoa, ja hienosti meni sekin :)
Kun perusasentoa oltiin palauteltu mieleen, alettiin ottamaan paria kolmea askelta seuraamista. Nyt homma alkoikin käymään itse kullekin koirakolle hankalammaksi, kun pienessä tilassa piti yrittää puikkelehtia toisten ohi. Araminkin oli pakko vähän päästä availemaan sana-arkkuansa ja isottelemaan muille jos tulivat muka herran mielestä liian lähelle, vaikka tosiasiassa Aram on koko ryhmän nuorimpia ._. Luulee omaavansa isomman egon kuin todellisuudessa, raukka.

Vähitellen alettiin pidentämään kävelymatkaa seuraamisessa ja lopulta mentiin kaikki hienosti ringissä ympäri.

Kaikin puolin oli tosi tyytyväinen Aramin "toimivuuteen" Ja iloinen siitä kuinka hyvin se silti keskittyi tekemiseen vaikka ympärillä olikin muita :)