Muutama kuva agilitystä

Torstaina saimme kuvaajan mukaan treeneihin ja tässä muutama onnistunut otos :) Mukava sadekuurokin yllätti meidät, kuten parista kuvasta näkyy :D

Eilen saapuivat myös Tervakoski KV.n näyttelykirje ja numerolappu. Koikkereita sunnuntaina huima määrä, 15! Huih!

Treeniä tauon jälkeen

Elokuun ensimmäisenä päivänä eli torstaina, päästiin taas pitkästä aikaa agiliitämään. Kaksi edellistä kertaa oltiin oltu pois, ensin huonon sään takia ja toisella kerralla Aram vietti sairaslomaa, joten sekä koira, että ohjaaja puhkuivat innosta päästä taas vihdoin kentälle :D

Menimme alkuun rengasta, joka sujuikin hyvin, mutta toisella kerralla jätettyäni Aramin odottamaan renkaan eteen se bongasi kentältä Manta-portugalinvesikoiran ja päätti ampaista tämän perään. Sain onneksi Aramin palautettua takaisin renkaalle, mutta päästettyäni pannasta irti, se livahti uudestaan Mantan luo. Taisi kahden viikon aikana vähän unohtua, että miten treeneissä käyttäydytäänkään. Aram kun olisi niin halunnut leikkiä Mantan kanssa. Mutta onneksi karkureissut loppuivat sitten siihen ja saatiin rengas treenattua.

Tällä kertaa treenattiin myös pöytää, mikä olikin Aramin mielestä ihan mukava este ja se hoksasikin homman varsin nopeasti. Päästiin myös kokeilemaan A-estettä ihan kokonaisuudessaan ensimmäistä kertaa. Mietin vähän, että uskaltaakohan Aram kiivetä sitä, mutta uskalsi hienosti. Otettiin kunnon vauhti ja Aram paineli yli sen enempiä hidastelematta ja pysähtyi loistavasti kontaktille, eikä tullut läpi kertaakaan! On se hieno!

Treenien ehdoton lemppari, sekä ohjaajan, että varmasti koirankin mielestä oli hyppy-putki-hyppy sarja, jossa sai juosta sitten oikein kunnolla! Olin alussa ihan varma, että Aram ei varmasti pysy ensimmäisen hypyn takana odottamassa, koska juuri siinä meillä on ollut vaikeuksia. Mutta olin niin ihmeissäni, kun jättäessäni Aramin odottamaan, se odotti kiltisti paikallaan, eikä näyttänyt mitään merkkejä siitä, että lähtisi hiipimään tai varastaisi. Siinä se nökötti. Kävelin putkelle saakka ja annoin luvan lähteä. Se paineli hypyn jälkeen putkeen niin hirmuista vauhtia, että sain pitää kiirettä, että ehdin toiselle hypylle ja tekemään valssin. Siitä painelimme sitten vielä putken ja hypyn takaisin alkuun. Aram oli ihan supermahtava ja minä itsekään en söhläillyt ohjauskuvioissa, vaikka eipä pätkä vaikea ollutkaan.

Näitä treenejä edeltävänä keskiviikkona 31.7 kävimme myös mätsärissä, mutta sieltä ei sen kummempaa menestystä meille tullut. Kun olimme oman osamme kehäilleet ja katselin vielä muita käynnissä olevia kehiä, huomasin sivummalla koiran joka näytti ihan koikkerilta. Sitten kun tarkemmin katsoin niin sehän olikin Tristan! Tristan kiersi emäntänsä kanssa pienen lenkin puistossa ja lähtivät sitten kävelemään lähemmäs meitä. Aram huomasi tietysti kaverinsa ja Tristan myös, joten kiireenvilkkaa kaveria moikkaamaan. Siinä kaverukset sitten pistivät painiksi, kunnes Tristanin piti lähteä rallytoko-treeneihin, joita he olivatkin tulleet puistoon odottelemaan. Me lähdimme myös kotiin ja kyllä uni riehumisen jälkeen maittoi :)

Viime torstaina 8.8 meillä ei sitten ollutkaan treenejä, vaan kenttätalkoot, joissa kunnosteltiin kenttää ja kyllä se nyt näyttää hienolta ja siellä kelpaa juoksennella :)
Ensikerraksi saadaankin ehkä joku kuvailemaan meitä, niin saataisiin tännekin vähän kuvia agiliidosta :)

Pieni toipilas

Viimeviikon tiistaina olin lähdössä kesätöihin ja tulin rappuset alas alakertaan. Aram mönki ulos kopistaan ihan tavalliseen tapaansa. Sitten huomasinkin Aramin vasemmassa silmässä jotakin outoa. Katsoin tarkemmin ja huomasin, että Aram siristeli silmäänsä kovasti ja ei pitänyt sitä kokonaan auki. Huutelin sitten äidinkin katsomaan. Tulimme siihen tulokseen, että silmässä saattaa olla joku roska tai sitten se on tulehtunut. Päätimme, että käytetään A kuitenkin varmuuden vuoksi eläinlääkärissä, jos silmä ei lähde päivän aikana parantumaan. Kun sitten lähdin töihin, äiti ja Aram lähtivät samalla aamulenkille. Silmä näytti lenkin aikana jo paljon paremmalta.

Kun sitten iltapäivällä töiden jälkeen tulin kotiin Aramin silmä oli alkanut rähmiä paljon ja se näytti todella ikävältä. Aram oli muutenkin tosi kipeän oloinen ja vain makoili itsekseen. Silmä oli varmasti kipeä. Äiti olikin sitten päivän aikana varannut ajan Vethausiin ja sinne sitten ajelimme illalla.

Lääkärissä Aram oli tavalliseen tapaansa hyvin kiinnostunut lattian hajuista ja oli tosi hienosti vaikka odotustilassa oli muutama muukin koira. Sitten pääsimmekin lääkärin vastaanotolle. Heti ensimmäisenä hän totesi, että jopas silmä näyttää kurjalta. Ensimmäiseksi tehtiin testi, jolla selviää onko kysessä tulehdus. Ensin testattiin oikea silmä, joka siis oli kunnossa. Vasenta silmää ei voitu testata koska siihen sattui kovasti. Sitten lääkäri päärri värjätä Aramin silmät väriaineella, jonka avulla voitaisiin tutkia enemmän. Oikeaan silmään aine saatiin laitettua hyvin, mutta vasempaan, kipeään silmään laittaminen olikin sitten jo ihan eri asia. Aram alkoi murista, joten todettiin parhaaksi laittaa sille kuonokoppa kaiken varalta, vaikka ikinä se ei ole mitään tehnytkään. Se yritti pyristellä pois otteestani ja välttää saamasta väriainetta silmään. Onneksi se kuitenkin onnistui. Sitten aineen annettiin vaikuttaa hetken.

Kun aine oli vaikuttanut, se antoi Aramin silmille vihertävän värin. Lääkäri tuli jatkamaan tutkimusta. Hetken silmää tutkittuaan hän totesi, "Kyllä täällä on ihan selvä haava". Siinä vaiheessa pelästyin jo ihan hirveästi. Lääkäri tutki silmää vakavan oloisena ja tarkensi haavan olevan kornean, eli sarveiskalvon haava. Kun hän sai tutkimuksen hoidettua, hän poistui hetkeksi tutkimushuoneesta. Melkein samalla hetkellä aloin itkeä. Pelkäsin niin kamalasti Aramin puolesta ja päässäni alkoivat heti vilistä ajatukset silmän poistosta ym. kauheasta. Jo pelkästään ajatus siitä, että silmässä on jotakin kuulostaa pelottavalta ja vakavalta. En edes halunnut ajatella sitä. Halasin Aramia monta kertaa ja kehuin kuinka urhea ja reipas se onkaan vaikka sitä selvästi sattuu. Onneksi äiti oli mukana ja rauhoitteli myös minua.

Lääkäri tuli sitten eläintenhoitajan kanssa takaisin ja sanoi, että Aramilta otettaisiin nyt vähän verta. Sitten hän vielä lisäsi, että kaikki on kunnossa ja ei ole mitään hätää. Se helpotti oloani, kun tiesin että Aram on hyvässä hoidossa ja silmä saadaan kuntoon. Aram vietiin toiseen tutkimushuoneeseen ja siksi aikaa istuin huoneessa olevalle penkille, sillä käteni tärisivät ja jalat tuntuivat vähän heikoilta. Mietimme sitten äidin kanssa, mistä Aram olisi voinut saada haavan silmäänsä. Ilmeisesti jostakin oksasta tai terävästä tikusta kaahottaessaan menemään ulkona. Aram oli verenoton aikana ilmeisesti todella hienosti, sillä emme kuulleet tutkimushuoneeseen kuin yhden pienen vinkaisun. Ja hetken päästä pikkupoika tulikin jo hoitajan sylissä takaisin ja sekä lääkäri, että hoitaja kehuivat reipasta potilasta :) Lääkäri kertoi, että Aramin veren plasmasta sekoitettaisiin seerumi, Aramin oma lääke. Sitten saimmekin jo siirtyä odotustilojen puolelle odottelemaan vielä lääkkeitä ja potilaspapereita.

Aramilla todettiin siis vasemmassa silmässä kornean, eli sarveiskalvon haava. Saimme haavaan antibioottitipat sekä Aramin omasta verestä sekoitetun seerumin, joka auttaa haavaa umpeutumaan. Lisäksi Aram sai ruuan mukana annettavaa kipulääkettä. Silmätippoja laitettiinkin sitten tiuhaan, muistaakseni neljän tunnin välein. Aloitimme heti samana iltana ja tippojen silmään laittaminen ei ollutkaan sitten kovin helppoa Aramin temppuillessa minkä kerkesi. Minä pidin Aramista kiinni, samalla kun äiti tähtäsi tipat silmään. Myös yöllä oli herättävä laittamaan tipat silmään.

Jo heti seuraavana aamuna silmä näytti jo paljon paremmalta! Lääkkeet tehosivat oikein hyvin. Myös tippojen laitosta alkoi tulla helpompaa, kun minä aloin laittaa niitä. Ensimmäiset kerrat äiti laittoi ne, mutta Aram pisti niin kovasti vastaan, joten ajattelin kokeilla, josko se antaisi minun laittaa ne. Minähän kun olen se, joka Aramin kanssa pääasiassa touhuaa ja leikkaa kynnet yms.

Jo kahden päivän päästä silmätippojen aloituksesta, silmä oli jo aivan entisensä näköinen. Tietyssä valossa saattoi kuitenkin vielä erottaa silmässä olevan väriaineen, mutta se kuluu pois. Torstaina meillä olisi ollut agility, mutta päätettiin jättää se nyt väliin ja Aram sai pitää "sairaslomaa". Perjantaina menimme sitten kontrollikäynnille näyttämään silmää. Kun tutkimushuoneen ovi avattiin, Aram muisti ikävät kokemukset ja löi jarrut pohjaan :D Namien avulla se saatiin kuitenkin houkuteltua sisään. Silmä näytti lääkärin mielestä jo niin hyvältä, että sitä ei ollut tarpeen edes lähteä värjäämään uudelleen. Aram sai myös rokotukset samalla, kun muuta erikoista ei tehty.

Nyt tapahtuneesta on kulunut yli viikko ja Aramin silmä on parantunut ja se näyttää todella hyvältä, on aivan entisellään. Kiitos hyvän hoidon, joka aloitettiin ajoissa :) Silmän haavaumat ovat kyllä todella yleisiä koirilla, varsinkin pienillä, jotka temmeltävät mennä pää matalalla ja silmät ovat hyvin alttiina osumaan johonkin. Onneksi haavat ovat kuitenkin hyvin hoidettavissa ja paranevat pian, vaikka se hurjalta kuulostaakin/näyttääkin. Olen pahoillani, että tässä on nyt kilometrikaupalla tekstiä. Ei ole todellakaan pakko jaksaa lukea, kirjoitin lähinnä vain itselleni ylös :)
Loppuun piristämään vielä muutama tuore kuva eiliseltä!

Hyvinkää KR 13.7.2013

Lauantaina 13.7 otettiin siis nokka kohti Hyvinkäätä ja vinttikoirarataa. Päämääränä siis Hyvinkää KR. Kun olimme lähdössä, huomasin jo astuessani ulko-ovesta, että olin tunkenut ehkä vähän liian lämpimät vaatteet päälle. Mutta enpä ajatellut, että päivästä tulisi ihan niin lämmin.

Paikalle löydettiin tosi helposti, kiitos hyvien opasteiden ja kuskille tutun reitin. Parkkisysteemi oli kyllä ihan eri luokkaa kuin kaksi viikkoa sitten Hämeenlinnassa ja liikenteenohjaajat hoitivat hommansa hyvin. Saatiin auto hyvin parkkiin ja sitten vain rokotustentarkistuksen kautta näyttelyalueelle.

Koko kentältä oli varmaankin aika mahdotonta löytää varjopaikkaa koiralle häkkeineen, sillä puita ei juuri ollut kuin kentän reunassa ja aurinko paistoi aikalailla joka paikkaan. Oma kehämme löytyi todella helposti melkein heti sisäänkäynnin luota ja majoituimme (tai yritimme) puiden luokse oksien varjoon. Aurinko paistoi täydeltä terältä eikä edes tuullut, joten pilvet eivät juurikaan liikkuneet auringon eteen. Kävin siinä sitten odotellessa seuraamassa hiukan walesin -ja englanninspringerspanieleiden arvosteluja, jotka olivat samassa kehässä johon meidänkin oli tarkoitus mennä. Nämä rodut tuomaroi myös samainen tuomari joka olisi myös koikkereilla, Branislav Rajic, Sloveniasta. Hän oli pukeutunut hienosti valkoiseen, kirkkaansiniseen lippalakkiin ja samanvärisiin kenkiin :) Liekö valittu Suomen värit tarkoituksella. Äiti kävikin sitten tutkimassa myyntikojuja sillä aikaa kun itse pysyin visusti kehien lähettyvillä ja löysi sieltä jo pitkään kaipaamani numerolapputaskun, joka laitetaan kiinni käsivarteen. Uusi tasku pääsikin jo heti käyttöön!

Ennen kehää harjoittelimme vain ihan vähän, koska kuumuus vaati veronsa Aramista ja se mönkikin mieluusti boksiin varjoon lepäilemään. Muista koohoista tapasimme kehän laidalla Nella-tytön joka oli tuttu jo koikkeritapaamisesta ja Hämeenlinnan näyttelystä. Lisäksi tutustuimme myös kahteen koikkeriurokseen, Cavalriina´s Verdi Vivaldiin ja Oorbellen Lukeen, joista Luke olisi Aramin kilpakumppani junnuluokassa. Lisäksi paikalla oli valioluokan uros Manusia´s Timmie-The Dutch sekä junnunarttu Doxette´s Anniversary Babe.

Sitten koittikin jo aika siirtyä kehänauhojen sisäpuolelle ja junnu-urokset pyydettiin kehään. Tuomari Branislav Rajic juoksutti koirat ensin yhdessä ympäri ja tutki sitten yksittäin. Aram ravasi tosi upeasti eikä kehän laidalla aikaisemmin tapahtuneesta haistelusta ollut tietoakaan. Aram käyttäytyi hyvin tuomarin käsittelyssä ja kyllä minua huvitti kun tuomarisetä toisteli Aramia tutkiessaan selvällä suomen kielellä "hyvä hyvä!" A antoi katsoa hampaatkin, mutta vähän tuomari huomautti siitä, että minun ei tarvitsisi antaa nameja niin paljoa. Sen tiedän itsekin, että voisin pitää namia vain ihan tavallisesti Aramin kuonon edessä, mutta aina se pääsee unohtumaan, että ei tarvitse namittaa niin paljoa. Kuuntelin jälleen korva tarkkana, kun tuomari saneli arvostelua ja arvostelun päätteeksi kehäsihteeri huudahtaa: "Erinomainen!" Jipiiiih ERI!

Poistuimme hetkeksi sivummalle odottamaan kilpailuluokkaa, jossa Aram olikin sitten ainoa ja ykkönen, toisen junnu-uroksen saadessa H.n. Ja läväytettiinhän meille sieltä vielä SA.kin! Sitten huilaamaan hetkeksi ja seuraamaan valioluokan kaksi urosta. Molemmat saivat ERI.n, mutta vain toinen SA.n. Timistä saimmekin sitten kilpatoverin paras uros -luokkaan. Tuomari halusi nähdä koirat liikkeessä vielä yhden kierroksen verran, jonka jälkeen sijoitti Aramin kakkoseksi ja Timin ykköseksi. Koska Timi oli jo valio siirtyi SERT meille! Jipiiiiiiiih! Kaksi sertiä peräjälkeen, Hämeenlinnasta ja nyt täältä Hyvinkäältä. PU2 sija ei harmittanut sitten laisinkaan, sillä sertiähän me olimme tulleet hakemaan! Voitto meni ehdottomasti oikealle yksilölle, upealle Timille.

Sitten olikin junnunarttujen vuoro. Luokassa oli kaksi koiraa ja molemmat saivat ERI.n SA.ta ei saanut kumpikaan, joten parasta narttua ei valittu ja näin Timi olikin sitten rotunsa paras :) Vain kaksi koiraa kuudesta sai siis SA.n ja ne olivat Aram ja Timi!

Ennen kotiinlähtöä kävin vielä hakemassa toimistosta sertistä saamamme hienon pokaalin. Lisäystä palkintokokoelmaan, jossa komeilee jo nyt viisi upeaa pokaalia. Kohtahan sitä täytyy jo hommata palkintokaappi, kun ei ne kaikki enää pian hyllylle mahdu :D

Pokaaleja siellä, pokaaleja täällä

Ja pitkästä aikaa vähän uusia kuulumisia meiltäkin päin! :) Lauantaina 6.7 olikin sitten tiedossa jälleen kerran mätsäri. Mietittiin vaan, että jaksetaanko ollenkaan lähteä. Siinä sitten päätin, että no lähdetään nyt kuitenkin, kun ei mitään muuta kummempaa ollut sille päivälle ja saatainsiin vähän palauteltua kehäoppeja päähän tulevaa Hyvinkään näyttelyä varten. Äkkiä vaan kamat kasaan ja koira bokseineen mukaan ja autoon. Mätsäripaikka oli erään ratsastustallin ulkokentällä. Kun saavuttiin perille, olin jo vähällä lähteä heti takaisin kotiin, kun koko paikka näytti jotenkin niin tyhjältä ja ajattelin, että kannattikohan tämä nyt kuitenkaan. Kun lähdin etsimään ilmoittautumispistettä niin oli koiria kuitenkin ihan kiitettävästi. En meinannut ensin edes löytää koko ilmoittautumista, joka oli sisätiloissa ja ovessa yksi pieni lappunen merkkinä.

Vaikka sitten ihan viimeisten joukossa oltiin, niin omaa vuoroa ei jouduttu kauaa odottamaan. Kehään saimme kilpakumppaneiksi welsh corgi pembroken ja jackrusselinterrierin, koska pieniä koiria oli pariton määrä. Ratsastuskentän hiekassa oli ihan tajuttoman vaikea juosta, joten päädyttiin vain kävelemään kehässä reipasta tahtia. Aram pääsi tuomarin tarkasteluun pöydälle, jossa olikin tosi super hienosti! Antoi tuomarin katsoa hampaat ja häntäkin hielui. Tuomari sanoi, että valinta näiden kolmen hienon koiran välillä on erittäin vaikea, mutta päätti sitten antaa meille punaisen ja corgille ja russelille siniset.

Ennen nauhakehiä kannettiin palkinnot valmiiksi paikoilleen. Palkintojen seasta tunnistettiin äidin kanssa tuttu agilitytunneli, juuri sellainen joka kirpparilta vähän aikaa sitten hommattiin. Sekä sinisten, että punaisten voittaja saisi agilitytunnelin. Naureskeltiin sitten siinä, että saadaanko toinenkin sellainen :D Punaisten nauhakehä koittikin pian ja koiria oli kehässä ihan runsaasti. Siinä tuomari sitten sanoi kiitoksensa niille joita hän ei valinnut jatkoon. Jäljelle jäimme me, ranskanbulldoggi ja portugalinpodengo. Podengon hän sijoitti kolmanneksi, Aramin ja ranskiksen välillä hän mietti vielä hetken ja osoitti meille sitten 1.sijan! Ja kyllä, palkintoina oli agilitytunneli, herkkupussi ja mahtavan kokoinen pokaali. :)

Jäimme sitten heti BIS-kehään kunhan sain vain palkinnot pois käsistä. Kehään saapui meidän lisäksemme saksanseisoja, amerikanpittbullterrieri ja parinamme ollut russeli, joka oli sijoittunut pienten koirien sinisten ykköseksi. Myös isojen koirien tuomari tuli katsomaan pieniä koiria, joita ei ollut vielä nähnyt ja sitten juoksimme vielä pari kierrosta. Neljäs sija russelille, kolmanneksi pittbull. Jäljellä olimme enää me ja saksanseisoja. Lopulta BIS oli upea saksanseisoja, joka oli nähtävästi kokenut kehäkävijä, joten voitto meni aivan oikeaan osoitteeseen! Aram oli siis upeasti BIS 2. Kotiinviemisiäkin saimme lisää. Toisen hienon pokaalin ja ruusukkeen. Ei ihan turha reissu ollut joten kannatti sitten lopulta lähteä :)

Hämeenlinna KR 29.6.2013

Lauantaina sitten pakattiin auto ja otettiin nokka kohti Hämeenlinnan kaikkien rotujen näyttelyä! Paikka oli meille jo ennestään tosi tuttu ja oltiin ajoissa paikalla. Sää ei kyllä ollut yhtään mieleinen ja kerkesin päivitellä sitä matkalla monta kertaa. Paikan päällä olikin sitten pieni liikennekaaos, kun liikenteenohjaaja-sedillä oli homma vähän hakusessa :D Meidät ohjattiin ajamaan lopuksi jonnekin pellolle. Sitten yksi sedistä käskee ajamaan edessä olevan auton taakse, hetkeä myöhemmin toinen ohjaa meidät sen viereen. Sitten olimmekin kuulemma parkkeeranneet väärään kohtaan, joten jouduttiin siirtämään autoa. Eivät ne sedät oikein tienneet minne ohjata niitä autoja :D
Olimme ajoissa paikalla, joten kävin ensin tarkistuttamassa rokotukset yms. Sitten pitkän heinikon välissä puikkelehtien palasin autolle pitämään sadetta. Kökötettiin siellä autossa sitten hetki ja nähtiin myös parit tutut. Samojedi agilityryhmästämme ja Tristan-koikkeri emäntineen :) Kun sade sitten alkoi jo vihdoin hiljentyä ja lakkasi jopa kokonaan, uskaltauduimme ulos autosta ja päätimme lähteä kehälle päin. Kyllä oli Aramilla vaikeuksia malttaa nostaa koipeaan pellon reunalle, kun oli niin paljon ihmeellisiä hajuja :D

Löydettiin helposti oikean kehän luokse, kun vähän pujoteltiin muiden kehien ja telttojen välistä. Siellä kehän laidalla olivatkin jo Tristan ja Kaapo -koikkerit emäntineen ja me liityimme häkkeinemme jonon jatkoksi. Hetken päästä paikalle saapui myös Nella -koikkeri. Katseltiin siinä sitten englanninspringerspanieleiden arvostelua omaa kehää odotellessa. Harmillisesti jouduttiin turvautumaan myös sateenvarjoihin kun sade päätti alkaa uudelleen. Se kuitenkin taukosi juuri sopivasti ennen koikkerikehiä! Harjasin Aramia sitten vähän ennen kehään menoa ja vaihdettiin kaulaan näyttelyremmi.

Junioriluokassa meidän kanssa kilpaili Kaapo. Tuomarirouva Puolasta tutkiskeli koirat ja Aram malttoi olla oikein mallikelpoisesti. Tuomari totesikin englanniksi, että eikö äitisi anna sinulle ruokaa, Aramin rohmutessa innokkaasti nakinpaloja :D Sitten juostiin kierros yhdessä ympäri ja meidät kutsuttiin yksittäisarvosteluun. Aram malttoi seisoakin tosi hienosti sillä aikaa kun tuomari saneli arvostelua. Toiveikkaana kuuntelin sivusta ja kuuluihan sieltä excellentiä aika moneen otteeseenkin! Olin kyllä niin iloinen siinä vaiheessa kun kehäsihteeri huusi erinomaista ja ojensi meille punaisen nauhan! ERIähän lähdimme hakemaan ja sen saimme!
Kilpailuluokassa tuomari sijoitti Aramin ykköseksi ja meinasin haljeta kun meille ojennettiin vielä SA:kin! Pääsylippu paras uros -luokkaan oli siis taattu! Kaapo oli kilpailuluokassa kakkonen ja sai myös SA:n. Sitten poistuttiin hetkeksi huilaamaan kehän laidalle ja seurattiin Tristanin menoa kehässä. Hienosti Tristanille ERI, nuorten luokan voitto ja myös SA! Vielä yksi uros kisasi AVO -luokassa ja sai sekin myös ERI:n ja SA:n.

Sitten olivatkin kaikki pojat kisaamassa parhaan uroksen tittelistä. Tuomari juoksutti kaikki koirat kertaalleen ympäri ja A ravasi tosi upeasti! Pari askelta otti laukkaa, mutta hidasti kuitenkin raviin. Sitten tuomari alkoi sijoitella koiria. Hän vaihtoi Tristanin ja Kaapon paikkaa, mutta meitä tai neljättä urosta hän ei siirtänyt. Kun tuomari oli saanut järjestyksen valmiiksi, tajusin että voitimme, Aram oli paras uros! Siinä vaiheessa meinasin haljeta kun kehäsihteeri huutaa: "1458 voittaa luokan ja saa sertin!" Hän ojentaa minulle sinivalkoisen ruusukkeen. Olin niin hurjan iloinen ja onnellinen, että kyllä siinä pääsi pari onnen kyyneltä :) Aramin toinen näyttely koskaan ja heti serti kotiin! Tristan oli upeasti PU2 ja sai vara-sertin!

Sitten päästiin vähän vetämään henkeä jälleen kehän laidalle ja seuraamaan Nella -tytön esiintymistä. Hienosti Nellalle ERI ja SA ja myös paras narttu luokan voitto ainoana narttuna :) Sitten olikin edessä rotunsa parhaan valinta. Tästä tittelistä kisasivat siis Aram ja Nella. Tuomari juoksutti koirat kierroksen ympäri ja kun hän ojensi meille punakeltaisen ruusukkeen olin kuin puulla päähän lyöty. Meinasin livistää kehästä innolla saman tien, mutta sitten muistin että tässähän otetaan vielä kuvakin :D Aram oli niin innoissaan, että oli hieman vaikeuksia saada sitä seisomaan nätisti, mutta onneksi saimme kuitenkin onnistuneet kuvat ja kuvasta näkyy, että hauskaa oli :D

Rotunsa parhaan titteli tarkoitti siis pääsyä myös ryhmäkilpailuihin! En olisi muistanut sitä ollenkaan, kun olin niin tohkeissani, mutta onneksi minua siitä muistutettiin :) Ryhmäkehiä odotellessa kävin myös hakemassa palkintopokaalit toimistosta muistoksi ekasta sertistä ja ropista :)

Hetken odoteltuamme päästiinkin aloittamaan 8 ryhmän ryhmäkehää. Tuomarina oli Zofia Konderla, tämä samainen rouva, joka tuomaroi meidät myös rotukehässä. Esiarvostelukehässä hän katsoi jokaisen koiran kertaalleen ja meille hän teetti vain edestakaisin, koska oli rotukehässä jo nähnyt Aramin liikettä. Aram käyttäytyi tosi upeasti! Ei välittänyt tippaakaan muista koirista eikä höseltänyt, niinkuin alkuun vähän pelkäsin! Upea poika!

Sitten päästiin juoksemaan isoon kehään oikein selostuksen kera! Olimme ryhmän häntäpäässä, koska koirat oli sijoitettu juoksunopeuden mukaiseen järjestykseen. Selostaja luetteli jokaisen koiran rodun ja esitteli ne. Ehtiessään meidän kohdallemme kaiuttimista kuului: "Ja viimeiseksi menemme tuonne Alankomaihin ja esittelemme teille kooikerhondjen!" Oli kyllä sanoinkuvaamattoman hieno tunne juosta tuon ison kehän läpi ja esittää omaa koiraa. Menestystä meille ei enää ryhmäkehässä tullut, mutta se nyt oli arvattavissa. Olin kyllä niin huikean ylpeä pikku Aramistani joka jaksoi tsempata loppuun asti niin upeasti! 

Päivä oli kyllä aivan mahtava enkä todellakaan osannut odottaa mitään tällaista! Ja niinhän sitä sitten käy kun sitä vähiten odottaa :) Sunnuntaina saimmekin puhelun kasvattajalta, joka onnitteli meitä hienosta menestyksestä ja toivotti onnea seuraaviin koitoksiin. Ensiviikon lauantaina 13.7 olisi siis tarkoitus kehäillä Hyvinkäällä :) 

Tähän loppuun vielä kuva Aramista palkintopokaalien ja ruusukkeiden kera!

JUN ERI JUK1 SA PU1 SERT ROP

Kuluneen viikon kuulumisia

Voisinkin nyt kertoilla vähän meidän kuluneen viikon kuulumisiamme.

Maanantaina serkku tuli meille kylään ja siitäkös Aram olikin varsin innoissaan ja otti hänet avosylin vastaan.

Tiistaina saapuikin postissa Hämeenlinna KR.n näyttelykirje! Aram lauantaina siis numerolla 1458 ja kehässä nro 16. Käytiin tiistaina myös kiertelemässä ajankuluksi kirppareita ja tein löydönkin! Bongasin agilityputken ja hintaa sillä oli 8€. Kyllähän se sitten piti ostaa :D Aikaisemmin käytössä ollut Ikean-putki oli meinaan jo vähän kokenut kovia. Toisella kirpparilla oli myös myynnissä musta nahkainen puolikurkkari, mutta sen jouduin jättämään sinne, koska se olisi ollut vähän liian iso Aramille. Olen niin pitkään himoinnut puolikurkkaria, mutta sopivaa vain ei ole tahtonut löytyä. Ehkäpä joistakin kesän näyttelyistä voisi sellainen ja  vähän muutakin tarttua mukaan :D

Keskiviikkona meille sattui hieman epäonninen tapahtuma. Olimme lähteneet aivan normaalisti serkkuni kanssa viemään Aramia iltalenkille. Kuljettiin siinä tietä pitkin ja huomattiin, että naapuruston perhe oli tullut kotiin jostakin ja he purkivat tavaroita autosta. Yhtäkkiä he alkoivat huutaa perheen koiran nimeä ja minä ajattelin, että mitäs nyt. Sitten pihasta, autotallin takaa ryntää tielle perheen koira, suoraan meitä kohti haukkuen ja muristen. Pelästyin ihan valtavasti ja taisin mennä ihan paniikkiin. Muistan, kun omistajat huutavat ja viskovat kädessä olleet avaimensa koiraa kohti. He yrittävät kaikin tavoin saada koiraa muuttamaan suuntaansa. Sitten se käy Aramin kimppuun ja rähinä alkaa. Olin kuitenkin tarpeeksi nopea ja onnistuin häätämään koiran pois, ennen kuin mitään pahempaa ehti tapahtua. Koiran omistajat nappaavat koiran kiinni ja vievät pois. Toinen heistä tulee katsomaan sattuiko Aramia pahastikin. Ilmeisesti koira sai hieman napattua kiinni Aramista. Hän lupaa maksaa korvaukset, jos joudumme käymään eläinlääkärissä. Sitten lähdemme heti kotiin ja purskahdan itkuun melkein heti. Pelästyin niin kamalasti ja menin paniikkiin, ennen kaikkea pelkäsin ihan hirveästi Aramin puolesta. Saavuimme kotiin ja katsoimme oliko Aram kunnossa. Onneksi selvisimme tästä vain astetta suuremmalla säikähdyksellä eikä käynyt pahemmin, vaikka sekin oli kyllä lähellä.

Torstaina serkku sitten lähti takaisin kotiinsa ja meillä oli myös agility. Mitään kovin erikoista ei tehty. Muuria, rengasta, pujottelua, kahta peräkkäistä hyppyä ja jokseenkin uutena A-esteen alastulo madallettuna. 2on2off kontaktit onnistu siinä ihan mahtavasti!

Perjantaina vieteltiin juhannusta grillauksen ja ulkoilun merkeissä ja lauantaina juhlittiin omistajan, eli minun synttäreitä :D A pääsi myös pitkästä aikaa uimaan, kun oli kunnon kesäkeli.

Tähän loppuun hieman juhannuskuvia Aramista joita onnistuin nappaamaan :)

Torstain aksa

Eilen eli torstaina aksailtiin taas. Onneksi tällä kertaa mukavassa säässä, ei ollut hellettä eikä liian kylmäkään.
Kasattiin tällä kertaa koko puomi kentälle! Jee, olinkin jo sitä odotellut :) Otettiin aluksi alastuloa, eli 2on2off kontaktia. Hyvin meni! Pari kertaa innostuksissaan Aramin peppu lipsahti alastulolta, mutta pääasiassa meni hyvin! Sitten mentiinkin koko puomi. Minä pidin Aramia ja kouluttajamme ripotteli nakkeja puomia pitkin. Aram meni tosi rohkeasti ja innokkaasti :) Kontaktitkin onnistui hyvin! Jee, hieno poika!

Laitettiin kentälle hyppy ja putki peräkkäin. Ei mitään ongelmaa niiden kanssa :D A irtosi tosi hienosti hypyn jälkeen putkelle eikä siinä ohjaajan paljon mitään tarvinnut opastella. Kertakaikkiaan meni aivan mahtavasti! Molemmilta puolilta ohjattuna, lentävällä lähdöllä sekä niin että A odotti hypyn takana. Mentiin myös toisin päin. Eli ensi putki ja sitten hyppy. Se on kyllä vaan niin nopea, että saan tosissani juosta jos meinaan ehtiä putkelta hypylle ennen koiraa :D

Muistuteltiin myös, että miten pussi mennään. Kahdella ensimmäisellä kerralla A meni kyllä pussiin, mutta kääntyi puolesta välistä takaisin, kun ei enää muistanutkaan minne mennä. Otettiin sitten niin, että minä menin pussin päähän ja kouluttaja lähetti A.n matkaan. Ja hienosti ja lujaahan se tuli sitten kun muisti miten homma toimii!

Lopuksi otettiin pituutta, joka oli uusin este meille. Ensin kahdella palalla ja kun alkoi sujua, lisättiin kolmas. Hienosti meni jälleen molemmilta puolilta ohjattuna :)

Tänään muuten ilmestyivät myös Hämeenlinnan näyttelyn aikataulut.
Koikkereita on ilmoitettu 6kpl ja yksi niistä on A ja myös Tristan kaveri on tulossa. Kehässä ennen koikkereita on labradorinnoutajia, englanninspringerspanieleita, fieldspanieleita ja clumberinspanieleita joten emme onneksi joudu lähtemään matkaan kukonlaulun aikaan, näyttelypaikkakin sijaitsee aika lyhyen ajomatkan päässä.
Tuomarinmuutoskin meille tuli. Alunperin koikkerit olisi tuomaroinut Rune Fagerström, mutta muutoksen takia tuomarina onkin nyt Zofia Konderla, Puolasta. Eipä tuo haittaa, pisti vain jännittämään hieman lisää, ainakin tätä omistajaa :D Toinen näyttely ikinä ja heti ulkomaalainen tuomari. No emmeköhän selviä :D

Ja vielä agilitystä, että nyt tuli kyllä aikamoinen agilitykisakuume kun katselin suoraa lähetystä SM-kisoista! Tekisi niin kovasti mieli itsekin kisaamaan, mutta ehei eihän nyt vielä :D emmeköhän me ehdi! Huomenna siellä kisaavatkin koirakerhomme mini-ja maksijoukkueet ja sunnuntaina yksilökisoissa meillä on edustajia joka säkäluokassa :) Paaaljon tsemppiä kaikille sinne!
Ja mitä nyt lähtölistojakin katselin niin oli siellä kyllä huimasti koohoja! ;)

Kehätreeniä

Viime lauantaina 8.6 suunnattiin jälleen mätsäriin hakemaan taas vähän lisää kehätreeniä. Osallistuja määrä ei tässä mätsärissä ollut mitenkään melkoinen, joten koko juttu oli ohi hieman yli tunnissa.

Kehässä parinamme oli pk mäyräkoira, joka omaan silmääni näytti todella laiskalta ja perässä vedettävältä. Kierrettiin kehä yhdessä kerran ja sitten oltiin tuomarin tarkastelussa. A oli tosi hienosti, jälleen :) Juostiin kierros, jonka jälkeen tuomari pyysi, josko voisin vain kävellä vähän reippaammin juoksemisen sijasta. Hän  halusi katsoa, kummalla tavalla liikkeet olisivat paremmat. Ero oli kuulemma vain ihan pieni. Koikkeri on kuitenkin juosten esitettävä rotu, joten aiomme jatkaa juoksemista jatkossakin.
Hän tykkäsi kuulemma molemmista koirista, mutta antoi mäyräkoiralle punaisen, meille sininen.

Nauhakehiä ei tarvinnut kauaa odotella. Aram esiityi aivan upeasti nauhakehässä, parhaimmin kuin koskaan ennen tähän mennessä! Tuomari kätteli jatkosta osan porukasta jättäen kehään vain neljä. Aramin, staffin, mäyräkoiran ja kääpiöpinserin. Staffi neljänneksi, Aram kolmanneksi, mäyräkoira toiseksi ja kääpiöpinseri ensimmäiseksi. Huvittavaa tässä kaikessa oli kyllä se, että saimme palkinnoksi kaksi muistitikkua! Kyllä :D Mutta treenaamaanhan me tultiin. Tuloksenamme siis SIN3 ja ensimmäinen sijoitus pienissä koirissa :)

Olin kyllä tosi ylpeä Aramista, joka esiintyi niin upeasti! Kyllä nyt on hyvä jäädä odottelemaan Hämeenlinnan virallista näyttelyä :)

Kesä ja kärpäset

Nyt kesä onkin sitten alkanut virallisesti! Oma kesälomani alkoi 1.6. Mitään erityistä juhlimista siihen ei kuulunut, kun lukion ensimmäiseltä pääsin. Mutta nyt onkin sitten hellettä piisannut ihan olan takaa ainakin täällä Etelä-Suomessa ja varmasti muuallakin. On tosi kiva, että omistaa koiran joka tykkää uimisesta ja vedestä ylipäätään. Ollaan nyt käyty siis ahkerasti uimassa. Tuohan luttaisi siellä vaikka koko päivän jos vain voisi :D 

Päivät on ollut nyt niin tukalan kuumia, että ollaan käyty päivällä vain pieni lenkki ja siinäkin jo meinaa ihan läkähtyä. Ollaan säästetty pidempi lenkki sitten illalle, kun ilma viilenee.

Viime torstaina kävimmekin taas aksailemassa, mitään erityistä uutta ei tehty. Uutena esteenä oli vain muuri, jossa ei oikeastaan ole mitään uutta, ainakaan meille. Samalla tohinalla se sujuu kuin muutkin esteet :)

Mutta eilen sitten oltiin tämän viikon treeneissä. Kun saavuttiin paikalle, huomattiin kummasti autoja kentälle johtavan portin edessä. Kouluttajamme oli tullut paikalle ensimmäisenä ja oli avaamassa porttia, mutta joka ei kuitenkaan jostain syystä suostunut avautumaan. Odoteltiin siinä sitten hetki yhtä ryhmäläistämme, jolla myös on avain kentälle. Äiti jätti sitten meidät kyydistä ja päätimme mennä kentälle portin alitse :) Ihan hetkeä myöhemmin portti saatiin auki toisella avaimella ja kaikki pääsivät ajamaan autonsa kentälle.

Laitoimme kentälle renkaan, pussin, 8 kepin pujottelun, kaksi hyppyestettä ja lisäksi puomin alastulon, jonka toinen pää oli korotettu. Rengas sujui meillä tavalliseen tapaansa ilman ongelmia :) Pussi olikin sitten uusi este. Namialusta nakkeineen laitettiin pussin suulle. Kouluttaja piti pussin suuta avoinna ja minä lähetin Aramin pussiin. Hienosti meni! Tehtiin 5 toistoa jotka kaikki onnistu mahtavasti! Parilla kerralla laskettiin pussikangasta hieman alemmas eikä se A:ta haitannut ollenkaan :)

Pujottelussa keppejä olikin sitten jo kahdeksan. Ennen ollaan menty neljällä kepillä. Tosi hyvin meni! Joskus tulee vähän sählättyä ohjaamisessa, mutta kyllä A siitäkin huolimatta hienosti hakee oikean välin. Kun saan ohjattua puhtaasti niin menee vieläkin paremmin!

Hyppyesteet oli laitettu peräkkäin ja päästiin siis harjoittelemaan kahta peräkkäistä hyppyä. Heitin ensin muutamia kertoja palloa hyppyjen yli ja A meni hienosti! Kun tämä alkoi sujua, ohjasin niin, että itse juoksen vierellä ja A suorittaa esteet. Palkaksi heitin tennispallon. Upeasti meni ja vauhtia löytyi kummasti kun palkkana oli pallo. Se on todettu erityisesti hyppyesteillä ja putkilla hyväksi palkkausvälineeksi :)

Sitten reenattiin myös puomin alastuloa targetin avulla. Alusta alastulon päähän nameineen ja koira alastuloa pitkin alas. Hyvin onnistui vaikka vähän oli innostuneisuutta. Muutaman kerran peräpää lipsahti kontaktilta, mutta muuten hyvin :) Oli todella mukavat treenit ja ei ollut kokoajan kuumakaan, kiitos pilvien. Ajattelin, että  voisin käyttää Aramin uimassa agin jälkeen, mutta se jäikin sitten tekemättä, kun taivalle alkoi kerääntyä sadepilviä ja alkoi ukkostaa. Sen sijaan Aram sai viilentävän suihkutuksen kylppärissä.

Huomenna ollaankin sitten menossa mätsäriin Hämeenlinnaan ja se onkin sitten viimeinen mätsäri hetkeen. Lähialueella toki olisi, jonne lähtisin mielelläni, mutta olemme vielä muiden kyyditysten varassa, kun en omista vielä ajokorttia. No ensivuonna sitten :) Koirakerhomme tosin järjestää match shown jossain vaiheessa kesää, niin josko sinne sitten pääsisi myös jopa ihan työntekijäksi saakka.
Tuon mätsärin jälkeen meitä kutsuvatkin sitten viralliset kehät. N. 3 viikon päästä, 29.6 olemme menossa Hämeenlinnan KR näyttelyyn. Heinäkuussa on sitten luvassa Hyvinkää KR 13.7 ja elokuussa Tervakoski KV 25.8
Syyskuussa olisi sitten Hyvinkää RN 22.9, jonne menemistä voisi harkita ja sitten tietenkin lokakuussa 5.10 spanieliliiton pääerikoisnäyttely Hyvinkäällä. Hieman kismittää että Hämeenlinnassa on 6.10 ryhmänäyttely, mutta en kyllä varmaan jaksa sinne lähteä tuon erkkarin jälkeen kun ne ovat peräkkäisinä päivinä. No eipä voi mittään! Mutta nyt keskitytään ensin näihin tuleviin näyttelyihin ja mietitään lisää sitten myöhemmin :) On se kyllä hassua, että en suunnitellut käyväni näyttelyissä kun koiraa olin ottamassa, mutta niin sitä vain on ajautunut niille teille :D

Punavalkoisten kokoontumisajot

Viime sunnuntai vietettiinkin koiramaisessa seurassa, tai pikemminkin koikkerimaisessa! Olimme nimittäin Hämeenlinnan seudun koikkeritapaamisessa ja paikalle oli saapunut seitsemän punavalkoista. Koikkereita  paikalla Aramin lisäksi oli Tristan, Peppi, Lex, Nipa, Nella ja Kaapo. Kävimme ensin lenkillä Vanajanlinnan maastoissa ja myös sää suosi. Koirat taisivat hieman ihmetellä että kuinkas tätä lenkkiseuraa nyt onkaan näin paljon ja kaikki vielä näyttävätkin samalta. Kun palasimme lenkiltä, koirat pääsivät leikkimään ja riehumaan ja me ihmiset nautimme herkullisista tarjottavista. Eipä tainnut tuon päivän jälkeen paljon nukkumattia kutsua, kun uni jo tuli yhdelle jos toisellekin. Tässä hieman kuvia ja niistä jos mistä näkyy, että meno oli kova :)

Kiitos kaikille mukana olleille todella mukavasta päivästä! :)

Aram & Peppi

                                                                        Peppi & Aram

                                                                        Aram & Tristan

                                                                   Tristan, Aram & Peppi

                                                                  Tristan, Peppi & Aram takana

                                                                        Tristan & Aram

                                                                         Tristan & Aram

                                                              Aram & Peppi, Tristan takana

                                                                         Aram & Peppi

                                                                         Tristan & Aram

                                                                       Aram & Tristan