Pokaaleja siellä, pokaaleja täällä

Ja pitkästä aikaa vähän uusia kuulumisia meiltäkin päin! :) Lauantaina 6.7 olikin sitten tiedossa jälleen kerran mätsäri. Mietittiin vaan, että jaksetaanko ollenkaan lähteä. Siinä sitten päätin, että no lähdetään nyt kuitenkin, kun ei mitään muuta kummempaa ollut sille päivälle ja saatainsiin vähän palauteltua kehäoppeja päähän tulevaa Hyvinkään näyttelyä varten. Äkkiä vaan kamat kasaan ja koira bokseineen mukaan ja autoon. Mätsäripaikka oli erään ratsastustallin ulkokentällä. Kun saavuttiin perille, olin jo vähällä lähteä heti takaisin kotiin, kun koko paikka näytti jotenkin niin tyhjältä ja ajattelin, että kannattikohan tämä nyt kuitenkaan. Kun lähdin etsimään ilmoittautumispistettä niin oli koiria kuitenkin ihan kiitettävästi. En meinannut ensin edes löytää koko ilmoittautumista, joka oli sisätiloissa ja ovessa yksi pieni lappunen merkkinä.

Vaikka sitten ihan viimeisten joukossa oltiin, niin omaa vuoroa ei jouduttu kauaa odottamaan. Kehään saimme kilpakumppaneiksi welsh corgi pembroken ja jackrusselinterrierin, koska pieniä koiria oli pariton määrä. Ratsastuskentän hiekassa oli ihan tajuttoman vaikea juosta, joten päädyttiin vain kävelemään kehässä reipasta tahtia. Aram pääsi tuomarin tarkasteluun pöydälle, jossa olikin tosi super hienosti! Antoi tuomarin katsoa hampaat ja häntäkin hielui. Tuomari sanoi, että valinta näiden kolmen hienon koiran välillä on erittäin vaikea, mutta päätti sitten antaa meille punaisen ja corgille ja russelille siniset.

Ennen nauhakehiä kannettiin palkinnot valmiiksi paikoilleen. Palkintojen seasta tunnistettiin äidin kanssa tuttu agilitytunneli, juuri sellainen joka kirpparilta vähän aikaa sitten hommattiin. Sekä sinisten, että punaisten voittaja saisi agilitytunnelin. Naureskeltiin sitten siinä, että saadaanko toinenkin sellainen :D Punaisten nauhakehä koittikin pian ja koiria oli kehässä ihan runsaasti. Siinä tuomari sitten sanoi kiitoksensa niille joita hän ei valinnut jatkoon. Jäljelle jäimme me, ranskanbulldoggi ja portugalinpodengo. Podengon hän sijoitti kolmanneksi, Aramin ja ranskiksen välillä hän mietti vielä hetken ja osoitti meille sitten 1.sijan! Ja kyllä, palkintoina oli agilitytunneli, herkkupussi ja mahtavan kokoinen pokaali. :)

Jäimme sitten heti BIS-kehään kunhan sain vain palkinnot pois käsistä. Kehään saapui meidän lisäksemme saksanseisoja, amerikanpittbullterrieri ja parinamme ollut russeli, joka oli sijoittunut pienten koirien sinisten ykköseksi. Myös isojen koirien tuomari tuli katsomaan pieniä koiria, joita ei ollut vielä nähnyt ja sitten juoksimme vielä pari kierrosta. Neljäs sija russelille, kolmanneksi pittbull. Jäljellä olimme enää me ja saksanseisoja. Lopulta BIS oli upea saksanseisoja, joka oli nähtävästi kokenut kehäkävijä, joten voitto meni aivan oikeaan osoitteeseen! Aram oli siis upeasti BIS 2. Kotiinviemisiäkin saimme lisää. Toisen hienon pokaalin ja ruusukkeen. Ei ihan turha reissu ollut joten kannatti sitten lopulta lähteä :)

Kehätreeniä

Viime lauantaina 8.6 suunnattiin jälleen mätsäriin hakemaan taas vähän lisää kehätreeniä. Osallistuja määrä ei tässä mätsärissä ollut mitenkään melkoinen, joten koko juttu oli ohi hieman yli tunnissa.

Kehässä parinamme oli pk mäyräkoira, joka omaan silmääni näytti todella laiskalta ja perässä vedettävältä. Kierrettiin kehä yhdessä kerran ja sitten oltiin tuomarin tarkastelussa. A oli tosi hienosti, jälleen :) Juostiin kierros, jonka jälkeen tuomari pyysi, josko voisin vain kävellä vähän reippaammin juoksemisen sijasta. Hän  halusi katsoa, kummalla tavalla liikkeet olisivat paremmat. Ero oli kuulemma vain ihan pieni. Koikkeri on kuitenkin juosten esitettävä rotu, joten aiomme jatkaa juoksemista jatkossakin.
Hän tykkäsi kuulemma molemmista koirista, mutta antoi mäyräkoiralle punaisen, meille sininen.

Nauhakehiä ei tarvinnut kauaa odotella. Aram esiityi aivan upeasti nauhakehässä, parhaimmin kuin koskaan ennen tähän mennessä! Tuomari kätteli jatkosta osan porukasta jättäen kehään vain neljä. Aramin, staffin, mäyräkoiran ja kääpiöpinserin. Staffi neljänneksi, Aram kolmanneksi, mäyräkoira toiseksi ja kääpiöpinseri ensimmäiseksi. Huvittavaa tässä kaikessa oli kyllä se, että saimme palkinnoksi kaksi muistitikkua! Kyllä :D Mutta treenaamaanhan me tultiin. Tuloksenamme siis SIN3 ja ensimmäinen sijoitus pienissä koirissa :)

Olin kyllä tosi ylpeä Aramista, joka esiintyi niin upeasti! Kyllä nyt on hyvä jäädä odottelemaan Hämeenlinnan virallista näyttelyä :)

Kesä ja kärpäset

Nyt kesä onkin sitten alkanut virallisesti! Oma kesälomani alkoi 1.6. Mitään erityistä juhlimista siihen ei kuulunut, kun lukion ensimmäiseltä pääsin. Mutta nyt onkin sitten hellettä piisannut ihan olan takaa ainakin täällä Etelä-Suomessa ja varmasti muuallakin. On tosi kiva, että omistaa koiran joka tykkää uimisesta ja vedestä ylipäätään. Ollaan nyt käyty siis ahkerasti uimassa. Tuohan luttaisi siellä vaikka koko päivän jos vain voisi :D 

Päivät on ollut nyt niin tukalan kuumia, että ollaan käyty päivällä vain pieni lenkki ja siinäkin jo meinaa ihan läkähtyä. Ollaan säästetty pidempi lenkki sitten illalle, kun ilma viilenee.

Viime torstaina kävimmekin taas aksailemassa, mitään erityistä uutta ei tehty. Uutena esteenä oli vain muuri, jossa ei oikeastaan ole mitään uutta, ainakaan meille. Samalla tohinalla se sujuu kuin muutkin esteet :)

Mutta eilen sitten oltiin tämän viikon treeneissä. Kun saavuttiin paikalle, huomattiin kummasti autoja kentälle johtavan portin edessä. Kouluttajamme oli tullut paikalle ensimmäisenä ja oli avaamassa porttia, mutta joka ei kuitenkaan jostain syystä suostunut avautumaan. Odoteltiin siinä sitten hetki yhtä ryhmäläistämme, jolla myös on avain kentälle. Äiti jätti sitten meidät kyydistä ja päätimme mennä kentälle portin alitse :) Ihan hetkeä myöhemmin portti saatiin auki toisella avaimella ja kaikki pääsivät ajamaan autonsa kentälle.

Laitoimme kentälle renkaan, pussin, 8 kepin pujottelun, kaksi hyppyestettä ja lisäksi puomin alastulon, jonka toinen pää oli korotettu. Rengas sujui meillä tavalliseen tapaansa ilman ongelmia :) Pussi olikin sitten uusi este. Namialusta nakkeineen laitettiin pussin suulle. Kouluttaja piti pussin suuta avoinna ja minä lähetin Aramin pussiin. Hienosti meni! Tehtiin 5 toistoa jotka kaikki onnistu mahtavasti! Parilla kerralla laskettiin pussikangasta hieman alemmas eikä se A:ta haitannut ollenkaan :)

Pujottelussa keppejä olikin sitten jo kahdeksan. Ennen ollaan menty neljällä kepillä. Tosi hyvin meni! Joskus tulee vähän sählättyä ohjaamisessa, mutta kyllä A siitäkin huolimatta hienosti hakee oikean välin. Kun saan ohjattua puhtaasti niin menee vieläkin paremmin!

Hyppyesteet oli laitettu peräkkäin ja päästiin siis harjoittelemaan kahta peräkkäistä hyppyä. Heitin ensin muutamia kertoja palloa hyppyjen yli ja A meni hienosti! Kun tämä alkoi sujua, ohjasin niin, että itse juoksen vierellä ja A suorittaa esteet. Palkaksi heitin tennispallon. Upeasti meni ja vauhtia löytyi kummasti kun palkkana oli pallo. Se on todettu erityisesti hyppyesteillä ja putkilla hyväksi palkkausvälineeksi :)

Sitten reenattiin myös puomin alastuloa targetin avulla. Alusta alastulon päähän nameineen ja koira alastuloa pitkin alas. Hyvin onnistui vaikka vähän oli innostuneisuutta. Muutaman kerran peräpää lipsahti kontaktilta, mutta muuten hyvin :) Oli todella mukavat treenit ja ei ollut kokoajan kuumakaan, kiitos pilvien. Ajattelin, että  voisin käyttää Aramin uimassa agin jälkeen, mutta se jäikin sitten tekemättä, kun taivalle alkoi kerääntyä sadepilviä ja alkoi ukkostaa. Sen sijaan Aram sai viilentävän suihkutuksen kylppärissä.

Huomenna ollaankin sitten menossa mätsäriin Hämeenlinnaan ja se onkin sitten viimeinen mätsäri hetkeen. Lähialueella toki olisi, jonne lähtisin mielelläni, mutta olemme vielä muiden kyyditysten varassa, kun en omista vielä ajokorttia. No ensivuonna sitten :) Koirakerhomme tosin järjestää match shown jossain vaiheessa kesää, niin josko sinne sitten pääsisi myös jopa ihan työntekijäksi saakka.
Tuon mätsärin jälkeen meitä kutsuvatkin sitten viralliset kehät. N. 3 viikon päästä, 29.6 olemme menossa Hämeenlinnan KR näyttelyyn. Heinäkuussa on sitten luvassa Hyvinkää KR 13.7 ja elokuussa Tervakoski KV 25.8
Syyskuussa olisi sitten Hyvinkää RN 22.9, jonne menemistä voisi harkita ja sitten tietenkin lokakuussa 5.10 spanieliliiton pääerikoisnäyttely Hyvinkäällä. Hieman kismittää että Hämeenlinnassa on 6.10 ryhmänäyttely, mutta en kyllä varmaan jaksa sinne lähteä tuon erkkarin jälkeen kun ne ovat peräkkäisinä päivinä. No eipä voi mittään! Mutta nyt keskitytään ensin näihin tuleviin näyttelyihin ja mietitään lisää sitten myöhemmin :) On se kyllä hassua, että en suunnitellut käyväni näyttelyissä kun koiraa olin ottamassa, mutta niin sitä vain on ajautunut niille teille :D

Kehäilyä x2

Nyt ollaankin käyty taas lyhyen ajan sisällä kehäilemässä mätsäreissä. Sunnuntaina 19.5 hurautimme Hämeenlinnan linnanpuiston mätsäriin. Siellä Aram pääsikin sitten ensimmäistä kertaa aikuisten joukkoon, pieniin koiriin. Parinamme oli selvästi paljon vanhempi havannankoira(ko?) Meillä meni ihan mukavasti ja Aram käyttäytyi tuomarin käsittelyssä oikein hienosti! Antoi katsoa hampaat ja kaikkea :) Harjoittelu on siis tehnyt hyvää! Saimme sitten sinisen kuten arvelinkin.
Nauhakehässä emme sitten enää pärjänneetkään, mutta ei meitä kuitenkaan ensimmäisinä pudotettu :) Kyllä huomasi, kuinka erilainen taso pienissä koirissa on verrattuna pentuluokkaan. Siellä monet ovat paaaaljon kokeneempia, kun koiratkin ovat vanhempia. Vaikka menestystä ei nyt tullut, ei harmittanut, sillä tapasimme vanhoja tuttuja koikkeri/koiraihmisiä joiden kanssa oli mukava vaihtaa kuulumisia :)

Hämeenlinnassa oli 25-26.päivä oikein mätsäriviikonloppu ja meillä olikin aikomuksena mennä molempina päivinä, mutta jouduimme jättämään lauantain mätsärin väliin, sillä koulutehtävät kutsuivat... Sunnuntaina kuitenkin suuntasimme jälleen mätsäriin. Sieltäkin kotiuduimme tuloksella SIN ei sij, mutta jälleen kokemusta rikkaampina. Aram oli tosi hienosti mätsäripaikalla ja esiintyi hyvin, vaikka lämmin ilma varmasti verotti voimia. Mikä oli toisaalta ehkä ihan hyväkin, kun ei jaksanut sählätä niin paljoa. Kehässä Aram ravasi hienosti ja oli mallikkaasti myös tuomarin tarkastelussa pöydällä. Harmiksemme vain viereisessä kehässä oli juuri nauhakehä käynnissä ja siellä ollut berni tuli ilmeisesti liian lähelle ja Aram ärähti.

 Kuvat  © Johanna Asiala

Pieniä koiria oli ainakin numerosta 300 numeroon 326. Oma numeromme oli 309, joten kyllä siinä sai nauhakehiä hetken odotella. Kehässä olikin sitten aika tungos, kun sinne vihdoin päästiin. Voin sanoa, että meni kyllä aikas hyvin. Aram seisoi hyvin ja ravasi nätisti vierellä eikä juurikaan kiinnittänyt huomiota muihin koiriin. Yhdessä vaiheessa se kyllä alkoi hieman vetämään eteenpäin, mutta rauhoittui onneksi.

Jäimme omien kehien jälkeen vielä seuraamaan BIS-kehän ja sen voittikin tuttu bordercollie, eli voitto meni aivan oikeaan osoitteeseen! :)

Kehäkettuilua

Eilen suuntasimmekin taas mätsäilemään, tällä kertaa Hämeenlinnan kaupunginpuistoon. Saavuttiin paikalle hyvissä ajoin, joten aikaa valmisteluille jäi hyvin. Ilmoittautumisessakaan ei kulunut aikaa, sillä olin ilmoittanut Aramin mätsäriin jo ennakkoon. Odotteluajan A nökötti kiltisti boksissaan ja kehien alun lähestyessä hieman harjailin turkkia kuntoon.

Nyt olikin Aramin viimeinen kerta pennuissa ja pariksemme saimme amerikanstaffordshirenterrierin. Aram oli tuomarin tarkkailussa tosi hienosti ja antoi katsoa hampaatkin ihan ongelmitta! Olin niin ylpeä! Parimme sai punaisen nauhan ja meille ojennettiin sininen.

Laitoin Aramin boksiin lepäilemään ja odottelimme pentujen arvostelun loppumista. Sitten olivatkin vuorossa kaikki sinisen nauhan saaneet pennut. Kehät olivat todella pienet, joten kehässä oli todella vähän tilaa. Aramkin alkoi ärsyyntymään, kun perässä olijat olivat melkein hännässä kiinni. Myös kehässä liikkuminen meni lopulta todella hitaaksi kävelyksi. Etenkin, koska edellämme menevä koira oli chihuahua... Tuomarin alkaessa pudottaa koiria hän sanoi kaikkien niiden numerot, jotka jäisivät kehään. Hän sanoi ensimmäiseksi, että kehään voisi jäädä numero 56. Eli me! Onneksi koiramäärä kehässä väheni joten sai hiukan hengähtää eikä kokoajan tarvinnut varoa edellämenevää koiraa. Aram seisoi aivan hirveän hyvin! Häntä heiluen se pönötti edessäni ja keskittyi vain siihen, mitä oli tekemässä. Yllätyin aivan suuresti kun tuomari huusi: "Koikkeri voittaa luokkansa!" Meille ojennettiin herkkupussi ja ruusuke. Meidät siis nähtäisiin vielä BIS-kehässä!

Olin niin yllättynyt että en edes katsonut ketkä muut sijoittuivat. Painelin vain päätä pahkaa "leiriytymispaikallemme" ja kehuin A.n maasta taivaisiin.

Kun odottelimme BIS-kehää muuan naishenkilö tuli ihastelemaan Aramia. Siinä juttelimme niitä näitä, kunnes BIS-kehä alkoi. Onneksi kehää oli nyt suurennettu ja siinä mahtuikin oikein kunnolla juoksemaan. Kaikki tuomarit yhdessä tuomaroivat BIS-kehän. Ensin kaikki koirat juoksutettiin pari kierrosta ympäri ja sitten seisottiin. Aram seisoi taas mahtavasti häntä heiluen. Kun tuomarit miettivät ratkaisujaan, kuulin heidän sanovan hiljaa, että jätetään ainakin koikkeri jatkoon. Siinä he sitten mietiskelivät ja viimein yksi tuomareista kätteli heidät joita ei valittu jatkoon. Siitä hän vain käveli ohitsemme ja pudotti koiria, kunnes enää kolme koiraa oli jäljellä: Aram, skotlanninhirvikoira ja yorkshirenterrieri. Hän juoksutti koiria vielä pari kierrosta ja samalla annoimme palaa täysillä ja Aram ravasi upeasti. Pysähdyimme ja seisotimme koiria vielä kerran. Sitten kuulen kuinka tuomari sanoo "Koikkeri on tänään kolmas!" ja otan vastaan ison ja upean vihreä-kulta-valkoisen ruusukkeen. Yorkshirenterrieri on toinen ja skotlanninhirvikoira BIS. Meistä kaikista otetaan yhteiskuva, jonka jälkeen poistun kehästä hymy korvissa ja ylpeänä koirani suorituksesta. Pentujen SIN1 ja BIS3 !

Päivän päätteksi saimme vielä vieraita, kun äitini ystävä saapui 4kk vanhan kääpiömäyräkoiranpentunsa Bellan kanssa meillä käymään. Aram oli pennun edessä aivan sulaa vahaa. Se antoi pennun roikkua korvissaan ja pitkissä rintakarvoissaan. Erityisen mukavia pennun mielestä olivat Aramin pitkät korvakorut :D Koirat leikkivät ja peuhasivat pihalla ainakin toista tuntia, kunnes oli pennun aika lähteä kotiin. Aram alkoi tietysti haukkua kun kaveri oli lähdössä ja niinpä myös pikkuiselta löytyi ääntä, kun se haukahti Aramille vastaukseksi :)

Rankan päivän jälkeen Aram oli ihan väsynyt ja kömpikin jo nukkumaan, mutta valitettavasti pikkuherran unet hieman häiriintyivät, koska televisiosta alkoi Suomi - Slovakia peli :D

Match Show Tuulos 14.4.2013

Tänään oltiin siis mätsäröimässä Tuuloksessa :) Aram oli tosi rauhallinen mätsäripaikalla ja harjoiteltiin vähän sekä harjasin turkin siistiksi ennen kun mentiin kehään. Pienten pentujen kehässä meillä oli parina tosi hienosti käyttäytyvä cavalier. Tuomari juoksutti koirat ensin kerran ympäri ja sitten tarkasteli molempia vähän. Aramia tuomari katsoi maassa vaikka olisin ihan hyvin voinut nostaa sen pöydällekin. A ei meinannut olla huomaavinaankaan tuomaritätiä kun oli niin namien lumoissa. Parempi siis jättää namit ensikerralla taskuun tuomarin tarkastellessa. Hyvin kyllä antoi katsoa hampaat, kun näytin tuomarille. Sitten juostiin kolmio, joka kyllä meidän tapauksessa oli hieman mielenkiintoisen muotoinen :D No saatiin sitten loppujen lopuksi sininen nauha käärittynä koirankeksiin, maiskis! :)

Kaikkien sinisten kehässä sujui sitten jo tosi hyvin! Aram ei huomannutkaan muita koiria vaan seistä tönötti niin uskomattoman hienosti! Kierrettiin siinä sitten kierros ympäri ja tuomari pudotti ensimmäisen koiran pois. Siinä vaiheessa olin jo ihan että ohoh! En kovin ehtinyt katsomaan kuinka monta pientä pentua kehässä oli, mutta arviolta 5-6. Sitten taas kehää ympäri ja tuomari alkoi sijoittaa koiria. Hän osoitti vieressämme olevan koiran neljänneksi ja meidät kolmanneksi! Jee! Siitä sitten kipitettiin 3.palkintopaikalle, jossa meitä odotti palkintokassi :D Olin niin tosi ylpeä Aramista! Tuloksemme oli siis pienten pentujen SIN3. Saimme palkinnoiksi ruusukkeen, kaksi luuta, koirankakkapussien pidikkeen ja hienon kynttilälyhdyn :) Toisen luista palkintopoika jo söi, taisi olla hyvää :D Ja ruusuke pääsi ns. palkintoseinälle :)
Kuvia ei valitettavasti ole, sillä ei otettu kameraa mukaan :/ Mutta taidan laittaa tähän muita kivoja kuvia :)

Eka Match Show!

15.9 uskaltauduttiin sitten Aramin kanssa ekaan mätsäriin, joka järjestettiin Hämeenlinnan Kaupunginpuistossa. N. puoli 11 saavuttiin paikalle ja ilmoittauduttiin pentuihin. 11 alko kehät. Onneks olin ottanut boksin mukaan niin A sai siellä sitten kölliä.

Seurasin kehiä ja vähän harjoiteltiin, kunnes tuli meidän vuoro. Tietenkin pariksemme sattui tosi hyvin käyttäytyvä 9kk ikäinen pentu. Mentiin eka kierros kehässä ja Aram oli tosi kiinnostunut maasta, josko sinne ois pudonnut joitakin makupaloja. Kun miestuomari tuli tervehtimään, heitti A itsensä hänen eteensä selälleen, maha kohti taivasta :D Näin se tekee melkein aina. Mentiin sitten pöydälle, mutta A oli niin hullaantunut tuomarista, että ei se siellä sitten pysynyt vaan yritti päästä tuomarin syliin. No laskettiin se sitten sieltä alas. Mentiin sen jälkeen vielä toinen kierros ympäri ja A sai hepulit, kun tuomarin tapaaminen oli niin ihana juttu! Lopuksi meille sitten tuli SIN, ihan ymmärrettävistä syistä. Tuomari sanoikin, että nyt olikin ensikertalainen ja vähän kokeneempi. Ja vielä sanoi, että me ehdimme käymään vielä sadoissa näyttelyissä ja sehän on totta.

Sinisten kehässä A käyttäytyikin jo maltillisemmin. Meitä ennen tuomari pudotti ainakin 4 tai 5 koiraa, joten emme pudonneet ensimmäisinä. Pentuja oli kyllä yllättävän paljon! Tuloksemme siis SIN-. Meillä oli hauskaa, emmekä lähteneet hakemaan mitään erikoista sijoitusta. Otimme vain harjoituksen kannalta :)

Kehien jälkeen A pääsi vielä leikkimään pentukoulusta tutun rotutoverin Tristanin kanssa. Tristan oli ollut myös pennuissa ja sijoitus oli PUN-. Jätkät riehuivat ja temusivat kyllä sydämensä kyllyydestä :D Samalla mietin, että kuukauden päästä Aram olisi jo yhtä iso kuin Tristan, eli ISO! Tristan on Aramia 1,5kk vanhempi.

Kun leikit oli leikitty niin lähdettiin sitten Mustin&Mirrin kautta kotiin. Ja hauskaa tässä oli vielä se, että Tristanin emäntä tuli myös hakemaan lisää täytettä ruokavarastoon :D
Eipä päivän loputtua tarvinnut kauaa nukkumattia odotella!