Näyttelykirje, tokoa ja metsälenkkiä

Nyt onkin paljon juttua, mutta aloitetaanpa nyt sitten kuitenkin jostakin :D
Keskiviikko-iltana oli sähköpostiin ilmestynyt Spanielierkkarin näyttelykirje! Olin tosi iloinen, että se saapui jo niinkin hyvissä ajoin :) Näyttelykirje sisälsi siis kutsukirjeen, näyttelynumeron ja näyttelyn arvioidun aikataulun. Koikkereita on ilmoitettu 22, uroksia 12, narttuja 8 ja pentuja 2 :) Koikkerikehät alkavat aikataulun mukaan n.10:30 ja paikanpäällä täytyy tietenkin olla ajoissa, mileuiten tunti ennen kehien alkua. Matkaankin täytyy varata aikaa. Meiltä näyttelypaikalle ajaa n. tunnin. Joten aikainen herätys siis :)

Ja sitten toiseen asiaan :) Eli pentutokoon joka oli torstaina 7.päivä. Reenailtiin taas perusasentojuttuja, seuraamista, maahanmenoa ja paikallaoloa. Aram on näin murkkuiässä ruvennut isottelemaan, ja varsinkin itseään isommille koirille, ei niinkään pienemmille. Ryhmässämme on kaksi isompaa koiraa, joille A tuppaa uhittelemaan, vaikka eivät edes tule lähelle tms. vaan ovat tosi nätisti. Mutta niin kuin meidän kouluttajakin sanoi; teinipojan uhittelua :) Eiköhän se siitä.
Perusasennon A osaa tosi hyvin ja myös seuraamisen. Tosin reeneissä meni vähän säheltämiseksi kun kiinnostaisi muut koirat, mutta kun malttaa keskittyä tekemiseen niin menee hienosti! Maahanmenokin on hyvällä mallilla. Harjoiteltiin nyt myös paikallaoloa niin, että koira on maassa, ei istumassa. Olin niin ylpeä ja tyytyväinen, kun A jäi hienosti paikalleen ja itse menin n.4-5 metrin päähän ja tulin takaisin sen luokse. Saatoin tehdä koko jutun ilman hihnaa, A oli vapaana eikä näyttänyt merkkiäkään siitä että olisi kiinnostunut siinä tilanteessa muista koirista, vaan katsoi hienosti minuun. Niin hieno poika!

Perjantaina oli ihana aurinkoinen sää ja koulun jälkeen lähdettiin oikein pitkälle metsälenkille, jossa A sai olla koko matkan vapaana ja hienosti se olikin. Tuli välillä luokse ihan vapaaehtoisesti ja katsoi taakseen n.10 metrin välein että oletko sinä siellä vielä ja saako mennä eteenpäin :D Vaikka metsässä olisi varmasti ollut vaikka minkälaisia ihania hajuja, ei A poistunut metsätieltä kuin ehkä kerran tai kaksi ja silloinkaan ei mennyt kauas ja tuli lujaa perässä :)

Metsälenkin jälkeen otettiin nopeat ja lyhyet seuraamis- ja paikallaoloharjoitukset läheisen koulun pihalla, joka on kuin luotu koiran koulutukseen :D Hienosti meni! Kun päästiin kotiin, A oli rättipoikkiväsynyt ja uni maittoi :D

Tähän loppuun vielä, että A ohittaa nykyään kaikki vastaantulijat ilman mitään ongelmia. Myös muut koiratkin. Yleensä se on mennyt vähän niin, että jos toinen koira menee ohi nätisti, niin A menee myös, mutta jos toinen koira yrittää päästä lähelle/omistaja antaa sen tulla lähelle tai koira haukkuu niin Aram menee ns. vastaan myös, mutta A ei hauku ollenkaan. Ja minä viisaana alan tietenkin kelata hihnaa käteen lyhyemmälle, jos nään jonkun koiran tulevan vastaan. Siitä on sitten seurannut sitä, että Aram alkaa hiljentää vauhtia ja jätättää takanani. Tietenkin se vaistoaa tekemisestäni  että nyt kannattaa varoa. Uusimmassa Koiramme-lehdessä maaliskuu 3/2013 oli artikkeli siitä kuinka ihmiset vaikuttavat koiran käyttäytymiseen siinä tilanteessa kun kohdataan toinen koira. Luin sen ja se oli todella hyödyllinen!
Eilen lauantaina 9.päivä meitä vastaan tuli kaksi koiraa omistajineen, tolleri ja villakoira. Villakoira sai Aramin näkemisestä hirveän hepulin ja alkoi vinkua ja pyrkiä luokse. Heti kun näin koirat, en alkanut keriä hihnaa käteen vaan löysäsin sitä ja Aram tepsutti kiltisti vierellä hihna löysällä, eikä yrittänyt ollenkaan koirien luokse! Olin tosi vaikuttunut kuinka noinkin pieneltä tuntuva asia voi vaikuttaa koiraan, mutta niin kuin teidämme, koirat ovat mestareita lukemaan meitä ihmisiä :)

Nyt tulikin tosi paljon tekstiä ja olen vähän harmissani sillä nyt ei ole oikein mitään uusia kuvia piristämään tätä pelkkää tylsää tekstiä :( Mutta ensiviikolla tapahtuu paljon, kun on toko ja NÄYTTELY! Iiik!! Jänskää :D Nyt vain pitää alkaa miettimään sopivia herkkupaloja tuolle nelijalkaiselle! :)

Pentutokoilua

Tänään päästiin taas vähän nelijalkaisen kanssa koulunpenkille, kun pentutoko alkoi. Tai oikeastaan ensimmäinen kerta oli jo ystävänpäivänä, mutta missasimme sen jotenkin tiedotusvälineiden ansiosta... Viime viikolla toko oli peruttu, ja emme tosin olisi voineet mennäkään koska minä itse olin tuolloin influenssan kourissa.

Mutta kuitenkin. Toko järkätään Pekolan lavalla, joka on mukavan lyhyen ajomatkan päässä. Paikka olikin Aramille ihan hassu ja kummallinen, kun ei olla ennen oikein oltu minkäänlaisissa halleissa joissa on paljon koiria. Joten se tuli Aramille yllätyksenä kun saavuimme paikalle ja karvaformula meinasi saada hepulit, yritti tietenkin heti päästä muiden koirien luokse ja ajattelin että hyvinpä alkoi sitten. Mutta kun ruvettiin aloittelemaan, jätkänpätkä rauhoittui.

Aloitettiin luomalla kontaktia koiraan ja sehän onnistui mainiosti. Sen jälkeen kouluttaja kävi jokaisen koiran kohdalla tarkistamassa luoksepäästävyyden, Aramikaan ei saanut hepulia ja oli oikein mallikkaasti. Sitten alettiin harjoittelemaan perusasentoa, ja hienosti meni sekin :)
Kun perusasentoa oltiin palauteltu mieleen, alettiin ottamaan paria kolmea askelta seuraamista. Nyt homma alkoikin käymään itse kullekin koirakolle hankalammaksi, kun pienessä tilassa piti yrittää puikkelehtia toisten ohi. Araminkin oli pakko vähän päästä availemaan sana-arkkuansa ja isottelemaan muille jos tulivat muka herran mielestä liian lähelle, vaikka tosiasiassa Aram on koko ryhmän nuorimpia ._. Luulee omaavansa isomman egon kuin todellisuudessa, raukka.

Vähitellen alettiin pidentämään kävelymatkaa seuraamisessa ja lopulta mentiin kaikki hienosti ringissä ympäri.

Kaikin puolin oli tosi tyytyväinen Aramin "toimivuuteen" Ja iloinen siitä kuinka hyvin se silti keskittyi tekemiseen vaikka ympärillä olikin muita :)

Kuvatuksia ja näyttelyilmo!

Tosiaankin spanieliliiton toinen erikoisnäyttely Nurmijärven Klaukkalassa lähestyy. Mietiskelinkin tuossa, että olisiko nyt meidän aika korkata näyttelyt! Hetken mietittyäni päätin sitten ilmoittaa Aramin junioriluokkaan. Näyttely on 16.3 joten Aram on tuolloin 10kk.
Nyt kun ilmoittautumiskaavake on lähetetty alkaa vähän jänskättää, vaikka näyttelyyn on vielä yli kuukausi aikaa, mutta silti :) Ollaan joka viikko harjoiteltu hampaiden katsomista ja muuta kopeloimista ja hyvin on sujunut. Käskyllä "hampaat" antaa katsoa hampaat tosi hienosti. Toivotaan vain, että myös näyttelyssä onnistuu!

Tähän loppuun ihan tuoreita kuvia eiliseltä :)

Myös tuoretta rakennekuvaa tältä päivältä. Ikää pojalla 9kk :) Talvikarva saa aikaan ihanan karvaisen olemuksen :D

Joulua ja uuttavuotta!

Toimme kuusen sisään Joulua edeltävänä viikonloppuna. Ajateltiin, että kaatuuko ihan koko kuusi kun tämähän on Aramin ensimmäinen kerta kun se näkee kuusta sisällä :D Ripustettiin kuusen koristeetkin varmuuden vuoksi hieman korkeammalle, mutta eipä tuo juuri kuusesta välittänyt. Nuuski vain :)

Jouluaatto-aamuna lähdimme isäni äidin luokse joulua viettämään. Syötiin paljon hyvää ruokaa ja availtiin vähän paketteja. Aramillekin paljastui omasta paketista sen lemppariluita ja herkkutikkuja, nam! Illaksi palattiin sitten kotiin availemaan lisää paketteja. Aram ja minä saatiin hyppyeste agilityyn, päästään sitten kesällä kokeilemaan kun ikääkin on tarpeeksi. Yhdestä paketista lähti yllättävän paha haju ja pääteltiin sen olevan Aramille. Sieltähän löytyi sitten oikein herkullinen luu jota poika naposteli melkein koko illan.

Yksi Joulun ihanimmista lahjoista oli avaimenperä, johon oli piirretty/kaiverrettu Aramin kuva! Ja toisella puolella lukee Aram 2012. :) Se on aivan ihana! Kiitos lahjan antajalle! ;)

Joulupäivänä oltiin sitten mummulassa äitini vanhempien luona ja siellä olivat mm. myös serkut. Aram selvästi tykkäsi kun oli paljon rapsuttajia :D Pääsi myös lenkille taas vähän eri maisemiin, mukavaa vaihtelua.

Joulunjälkeisenä viikonloppuna saimme vieraiksi kummitätini perheen ja Sulo-koiran. Tämä oli ensimmäinen kerta kun he kävivät meillä sitten sen jälkeen kun Aram on kasvanut. Nythän se on jo kohta 8kk, viimeksi n.11vko. Aram alkoi tietenkin kovasti puolustelemaan reviiriään ja murisemaan Sulolle. Onneksi se sitten siitä muuttui ihan leikiksi ja pian Aram taisikin jo muistaa kaverinsa :) Oli oikein mukava ilta ja eipä siinä tarvinnut kauaa nukkumattia odotella!

Uusivuosi jänskätti minua paljon ihan Araminkin puolesta. Mietin sitä, että miten se suhtautuisi raketteihin.

Käytiin alkuillasta n. viideltä ulkona ja pauketta kuului jo. Kun kello oli vähän yli 6 alkoi kuulua enemmän pauketta ja Aram rupesi sisällä haukkumaan niille. Meillä oli televisio päällä ja kateltiin sitten sitä ihan rauhassa, Aramkin huomasi että ei ole mitään hätää ja kävi nukkumaan :D siinä se sitten nukkui ja välillä pamauksen kuultuaan nosti vähän päätänsä, mutta muuten ei ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa.

Vähän yli 10 käytin Aramia nopeasti ulkona. Kun tultiin ulos, lähistöllä pamahteli ja suhahteli paljon raketteja ja valot välkkyivät. Aram ei ollut moksiskaan. Ajattelin ensin, että nyt se kyllä hyppää metrin ylöspäin kun pelästyy, mutta ei, ei mitään reaktiota. Vähän vain katselin sinne suuntaan mistä äänet oli tullut. Ihan rauhassa teki pissat ja kakat tienpenkkaan ja sitten takaisin sisälle :D Jäin vielä sen jälkeen itse ulos, ja kun palasin sisälle äiti vain sanoi että täällä tämä on vaan nukkunut koko ajan :D Olin kyllä tosi ylpeä ja iloinen Aramista!

6kk mittarissa!

Elikkä meidän pikkupoika täytti 12.11 6kk eli puoli vuotta! Niin iso jo! Aika on mennyt kyllä tosi nopeesti! "Puolisynttärieden" kunniaksi ostettiin Aramille uusi peti, jossa se nykyään makoilee tosi usein :D Myös matkaan tarttui uusi Rukan panta :) Mitään muuta erikoista ei olekaan tapahtunut joten tähän loppuun kuvia joita en ole vielä laittanut.

White, cold and clear

Vähään aikaan ei ole ollut oikein mitään kirjoiteltavaa. Oltiin viime sunnuntaina tosin mummulassa ja serkut oli siellä myös joten A sai uusia kavereita :D

Tänään sainkin jotain mistä kirjoittaa.

Kun aamulla heräsin ja katsoin ikkunasta ulos niin huomasin, että yön aikana oli satanut lunta! :) Sääennuste oli siis pitänyt paikkansa. Pidän talvesta, tai ainakin lumesta, en niinkään pakkasesta. Mutta jokatapauksessa olin odottanut että saataisiin lunta joka saa syksyn väistymään. En tykkää kun sataa ja on pimeää :(

Kysyinkin heti äidiltä, joka oli ollut aikasemmin aamulla Aramin kanssa ulkona että tykkäskö A lumesta. Kyllähän se kuulemma oli tykännyt :D Aluksi oli ulkorapuilla katellut ihan ihmeissään että mitä tuo valkea aine on. Ja sitten tepsutteli siellä lumessa ja törkki tassuilla. Omat jäljetkin kummastutti :D

Mutta kun pääsin sitten koulusta, niin lähdin heti Aramin kanssa ulos ja otin kameran mukaan. Kyllä tuo nelijalkainen oli innoissaan ja juoksi niin että lumi pöllysi. Tosin ei n. 5cm lumikerros kauheasti pöllyä :D Mutta tässä joitakin otoksia :) Laitan lisää myöhemmin

Kuvatuksia!

Oltiin tossa yks päivä vähän pellolla ja sieltä tuli napsittua kuvia, joten tässäpä näitä! :)