Yhteistyötesti

Eilen meillä oli siis edessä tuo jännityksensekaisin tuntein odotettu yhteistyötesti. Testissä arvosteltiin siis osa-alueita jotka olivat luoksepäästävyys, paikallaolo, luoksetulo, leikkiminen ja testi jossa pujoteltiin häiriökoirien lävitse.

Luoksepäästävyys meiltä sujui hyvin. Kouluttajat kiersivät jokaisen luona ja kysyivät koiran nimen ja iän. Aram heitti heti selälleen maahan ja oli heti kerjäämässä rapsutuksia. Todella hienosti se oli kun kouluttajat kävivät tervehtimässä.

Paikallaoloa olin jännittänyt ylivoimaisesti eniten. Jätin Aramin paikalleen ja poistuin vähän matkan päähän. Hetken jo luulin, että se oli siinä, kun Aramin jalkojen juuresta vilahti jokin puunlehti ja ajattelin että nyt se ampaisee sen perään. Mutta ei, siinä se pysyi hienosti, eikä yhtään näyttänyt siltä, että olisi päättänyt lähteä kipittelemään muualle. Kutsuin Aramin sitten luokse ja se tuli kuin raketti! Ohjaajatkin sanoivat, että jopas se tuli lujaa.

Sitten oli vuorossa leikkiminen. Meidän lelu oli pallo ja Aram innostui siitä hyvin. Kun heitin pallon, Aram ampaisi perään ja meinasi lentää kuonolleen ottaessaan sitä kiinni. Toinen heitto oli vähän minun mokani, sillä heitin liian pitkälle ja vielä väärään suuntaan, joten pallonhakumatkalla Aram kävi kierroksen Peppi-koikkerin luona, mutta palasi onneksi takaisin.

Huonoiten mielestäni meni häiriökoiratesti. Testissä piti pujotella neljän häiriökoiran välistä. Lähdin alun ehkä vähän liian varmasti ja Aram pääsi hieman liian lähelle ensimmäistä häiriökoiraa ja yritti ärähtää, mutta sain onneksi korjattua nopeasti ja matka jatkui. Keskimmäiset koirat mentiin ohi hienosti, mutta viimeisen kohdalla edellämainittu toistui. Osaksi hieman oma mokani koska en tarpeeksi pitänyt ääntä kiinnittääkseni Aramin huomiota.

Kaiken kaikkiaan testi meni ihan hyvin, mutta olisi voinut mennä paremminkin. Ryhmään valitaan ohjaajien sanoin ainakin 10, koska taso oli niin kova ja kaikki suoriutuivat hienosti. Äiti oli mukana seuraamassa ja sanoi, että meillä meni tosi hyvin, mutta itse en ole ihan samaa mieltä, tai sitten olen vain liian itsekriittinen niinkuin minun usein on tapana olla. Mutta tämän kirjoittamisen jälkeen uskaltaudun ehkä kurkkaamaan sähköpostiini ja kohtaamaan testin tulokset ja totuuden!

Punavalkoisten kokoontumisajot

Viime sunnuntai vietettiinkin koiramaisessa seurassa, tai pikemminkin koikkerimaisessa! Olimme nimittäin Hämeenlinnan seudun koikkeritapaamisessa ja paikalle oli saapunut seitsemän punavalkoista. Koikkereita  paikalla Aramin lisäksi oli Tristan, Peppi, Lex, Nipa, Nella ja Kaapo. Kävimme ensin lenkillä Vanajanlinnan maastoissa ja myös sää suosi. Koirat taisivat hieman ihmetellä että kuinkas tätä lenkkiseuraa nyt onkaan näin paljon ja kaikki vielä näyttävätkin samalta. Kun palasimme lenkiltä, koirat pääsivät leikkimään ja riehumaan ja me ihmiset nautimme herkullisista tarjottavista. Eipä tainnut tuon päivän jälkeen paljon nukkumattia kutsua, kun uni jo tuli yhdelle jos toisellekin. Tässä hieman kuvia ja niistä jos mistä näkyy, että meno oli kova :)

Kiitos kaikille mukana olleille todella mukavasta päivästä! :)

Aram & Peppi

                                                                        Peppi & Aram

                                                                        Aram & Tristan

                                                                   Tristan, Aram & Peppi

                                                                  Tristan, Peppi & Aram takana

                                                                        Tristan & Aram

                                                                         Tristan & Aram

                                                              Aram & Peppi, Tristan takana

                                                                         Aram & Peppi

                                                                         Tristan & Aram

                                                                       Aram & Tristan

Kutsu agilityn yhteistyötestiin

Niinkuin taisin jossakin aiemmassa postauksessa mainita, niin ilmoitin meidät agilityn alkeiskurssille, jonka järjestää E-HKK eli Etelä-Hämeen Koirakerho, jonka riveissä olemme jo pentukoulua ja -tokoakin jo käyneet :) Noin viikko sitten saatiin kutsu yhteistyötestiin! Jännää! Nyt voisinkin siis vähän esitellä testin osa-alueita ja mietteitämme niistä :)

Luoksepäästävyys

Testin järjestäjät tervehtivät koiraa, ja sen tulee sietää vieraan ihmisen lähestyminen ja kosketus.

- Ei pitäisi olla mitään vaikeuksia, Aram rakastaa kaikkia ja kaikkea!

Paikalle jääminen

Ohjaaja jättää koiran paikalleen istumaan/makaamaan, ja kävelee 10 metrin etäisyydelle koirasta. Koiran tulisi jäädä paikoilleen siten, ettei se pyri karkaamaan ennen luvan saamista.

- Kaikista näistä tehtävistä meille ehkä vaativin. Aramilla kun on vähän taipumusta lähteä hiippailemaan perääni. Mutta mitä nyt ollaan ahkerasti treenattu, niin onnistuu todella hyvin ja Aram jää hienosti paikalleen odottamaan ja voin hyvin mennä tuon 10m päähän. Käytän käsimerkkiä, joka on osoittautunut oikein käteväksi. Kun Aram vaan malttaa keskittyä paikalla pysymiseen niin se kyllä onnistuu ja toivon että onnistuu myös testissä.

Luoksetulo

Ohjaaja kutsuu paikalle jätetyn koiran luokseen 10 metrin etäisyydeltä. Koiran tulisi tulla ohjaajan luokse välittömästi ja iloisesti.

- Ei ongelmia, kunhan vain malttaa pysyä paikallaan odottamassa käskyä.

Leikkiminen

Ohjaaja leikkii koiran kanssa valitsemallaan lelulla.

- Eiköhän onnistu. Aramin suosikkeja ovat erityisesti vetolelut, joten ne varmasti toimivat tässä.

Hallittavuus toisten koirien seurassa

Ohjaaja kuljettaa koiran hihnaan kytkettynä häiriökoirien ympäri. Ohjaajan tulisi saada pidettyä kontakti koiraansa. Koiran ei tule tempoa hihnassa jatkuvasti ja pyrkiä toisten koirien luokse.

- Tämänkään ei pitäisi tuottaa juurikaan vaikeuksia meille. Namia vain nassuun.

Testi pidetään 2.5 ja ryhmään valitaan testin perusteella 8 koirakkoa.Tiedon ryhmään pääsemisestä saamme jo viimeistään seuraavana päivänä. Nyt vain reenataan vielä kovasti ja toivotaan että kaikki menee testissä putkeen ja pääsemme ryhmään. Vaikka emme ryhmään nyt pääsisikään niin onneksi syksyllä järjestetään jo uudet kurssit :)

Tämän viikon sunnuntaista tulee jännittävä, sillä olemme silloin menossa koikkeritapaamiseen! Tapaamiseen kokoontuu lähialueemme koikkereita, mutta siitä sitten lisää myöhemmin! :) Loppuun vielä kuvia!

Onkohan tämä se hollanninkorvakoira!? :D

Match Show Tuulos 14.4.2013

Tänään oltiin siis mätsäröimässä Tuuloksessa :) Aram oli tosi rauhallinen mätsäripaikalla ja harjoiteltiin vähän sekä harjasin turkin siistiksi ennen kun mentiin kehään. Pienten pentujen kehässä meillä oli parina tosi hienosti käyttäytyvä cavalier. Tuomari juoksutti koirat ensin kerran ympäri ja sitten tarkasteli molempia vähän. Aramia tuomari katsoi maassa vaikka olisin ihan hyvin voinut nostaa sen pöydällekin. A ei meinannut olla huomaavinaankaan tuomaritätiä kun oli niin namien lumoissa. Parempi siis jättää namit ensikerralla taskuun tuomarin tarkastellessa. Hyvin kyllä antoi katsoa hampaat, kun näytin tuomarille. Sitten juostiin kolmio, joka kyllä meidän tapauksessa oli hieman mielenkiintoisen muotoinen :D No saatiin sitten loppujen lopuksi sininen nauha käärittynä koirankeksiin, maiskis! :)

Kaikkien sinisten kehässä sujui sitten jo tosi hyvin! Aram ei huomannutkaan muita koiria vaan seistä tönötti niin uskomattoman hienosti! Kierrettiin siinä sitten kierros ympäri ja tuomari pudotti ensimmäisen koiran pois. Siinä vaiheessa olin jo ihan että ohoh! En kovin ehtinyt katsomaan kuinka monta pientä pentua kehässä oli, mutta arviolta 5-6. Sitten taas kehää ympäri ja tuomari alkoi sijoittaa koiria. Hän osoitti vieressämme olevan koiran neljänneksi ja meidät kolmanneksi! Jee! Siitä sitten kipitettiin 3.palkintopaikalle, jossa meitä odotti palkintokassi :D Olin niin tosi ylpeä Aramista! Tuloksemme oli siis pienten pentujen SIN3. Saimme palkinnoiksi ruusukkeen, kaksi luuta, koirankakkapussien pidikkeen ja hienon kynttilälyhdyn :) Toisen luista palkintopoika jo söi, taisi olla hyvää :D Ja ruusuke pääsi ns. palkintoseinälle :)
Kuvia ei valitettavasti ole, sillä ei otettu kameraa mukaan :/ Mutta taidan laittaa tähän muita kivoja kuvia :)

Uusia kuvia ja hieman höpötystä

Tässä muutamia aikas uusia kuvia Aramista joita en olekaan vielä tänne julkaissut :) Kuvat ovat maaliskuun lopulta, kun käytiin lenkillä ja tepasteltiin myös jäällä, kamerakin sattui olemaan mukana :) Laitan muutamia näin aluksi ja loput sitten myöhemmin :)

Ja sitten vähän muuta pientä höpötystä :) Käytiin pääsiäisen aikoihin pilkillä, tosin kehnoin tuloksin, sillä ei saatu yhtäkään kalaa :( mutta Aramilla oli hauskaa senkin edestä! Se meinaan rakastaa vapaana juoksemistä jäällä. Nyt jää on tosin jo niin huonossa kunnossa, että sinne ei enää voi mennä. Mutta kun alettiin kairaamaan pilkkireikää jäähän niin Aramhan innostui siitä aivan valtavasti, koska ihme ja kumma, sieltähän tuli vettä :D Poika alkoi ihan haukkua innosta ja meni saman tien reijälle luttaamaan ja kauhoi vettä tassullaan. Oli niin hassu näky :)

Ja sitten toisen asiaan :) Täällä Hämeenlinnan seudulla näkyy tänä keväänä/kesänä olevan paljon matsäreitä tulossa, jopa ihan kuusi kappaletta ja lisääkin saattaa tulla. Me ajateltiin korkata tämän vuoden mätsärit jo tämän viikon sunnuntaina 14.päivä Tuuloksessa. Aram oli ensimmäisen kerran mätsärissä kun oli vain 4kk ikäinen eli aivan kakara :D Tämä on siis meidän toinen mätsärikoitoksemme. Kävimmehän me tietysti maaliskuussa kehäilemässä spanielierkkarissa ja siellä meni hyvin, joten toivon että kehäkäyttäytyminen menee hyvin myös jatkossa :) Juttua mätsäristä sitten myöhemmin!

Ja ainiin! Ilmoitin meidät myös agilityn alkeiskurssille! Nyt vaan toivotaan, että päästään mukaan ja toukokuussa sitten aloittamaan :)

Mutta nyt niitä kuvia! :)

 

Spanieliliiton erikoisnäyttely 16.3.2013

Pitkään aikaan ei ole tullut taas kirjoiteltua, kun aika on mennyt pääasiassa koulujuttujen parissa ja koeviikon kokeisiin lukiessa. Mutta nyt löysin sopivasti aikaa kirjoitella tuosta meidän ensimmäisestä virallisesta näyttelystä! Joten aloitetaanpa!

Perjantai-iltana pakattiin kaikki tarpeellinen mukaan ja herätys oli lauantaiaamuna n. 7:00. Noin puoli 9 aikaan lähdimme äidin ja Aramin kanssa sitten matkaan kohti Klaukkalaa.  On se kyllä muuten ihanaa, että omistaa koiran joka on kuin kotonaan automatkoilla, nukkua tuhisee vaan ja ottaa rennosti :D

Paikanpäälle oli tosi helppo löytää koska meillä oli navigaattori mukana. Ajettiin vain yhdestä risteyksestä ohi kun ei huomattu kääntyä :D Saavuttiin sitten perille ja mentiin sisälle. Ja huh huh, heti kun oven avasi, niin eteen avautui kapea käytävä täynnä koiria. Sisääntulo oli todella ahdas ja sitä ei oltu suunniteltu kovin hyvin... Saatiin siinä sitten kuitenkin tarkistutettua rokotustodistukset ja paperit ja lähdettiin raivaamaan tietämme kehän laidalle. Tilaa oli ihan uskomattoman vähän, koska näyttely pidettiin Kennelliiton koulutustilassa. Tila oli armottoman pieni kaikille niille yli 100 koiralle ja vielä kaikille ihmisille. Sai ihan tosissaan pidellä koirasta kiinni, ettei tullut rähinöitä, kun niin toisten vierestä meni. Löydettiin kuitenkin Aramin boksin mentävä paikka kehän laidalta, seinän viereltä ja siihen sitten majoituttiin. Oltiin otettu myös tuolit mukaan, jotta voitaisiin istua, mutta eihän sinne mitään ylimääräistä olisikaan mahtunut, joten ne jäivät sitten autoon.

Ostettiin näyttelyluettelo, johon oli kirjattu kaikki osallistuvat koirat. Siinä kun tarkasteltiin, huomattiin myös Aramin täysveljen olevan paikalla! Ja tietenkin veljekset kilpailisivat samassa luokassa! Aramin ja veljen lisäksi junioriluokassa kisaisi myös pentukoulusta tuttu kaverimme Tristan. Kehän oli määrä alkaa 10:30, mutta se oli myöhässä hiukan. Katseltiin siinä sitten omaa kehää odotellessa cockeripennut ja koikkeripennut :) Niin suloisia ja ihan Aramin pikkupentuajat tuli mieleen, että tuolta se silloin näytti. Kun oma kehä alkoi lähestyä otin Aramin boksista ja harjasin sitä hieman. Raukka oli ihan hilseessä kaikesta siitä jännittämisestä :( Mutta hienosti malttoi odotella oman kehän alkamista kun välillä nakkia syötti naamaan :)

Sitten olikin meidän vuoro astua kehään. Tuomarina oli Saija Juutilainen ja hän tuli ensimmäiseksi kysymään kaikkien koirien ikää. Sitten hän pyysi meidät laatuarvosteluun.

 Aram tietysti innostui kovasti uuden ihmisen tapaamisesta, mutta oli muuten tosi mallikkaasti. Tuomari suhtautui Aramin innostuneisuuteen huumorilla ja naureskeli vain. Tarkastellessaan Aramia hän ohimennen saneli arvostelua ja kyllä sieltä ainakin jotain hyvää kuului :) Hampaiden katsominen tuotti ensin hieman vaikeuksia, mutta kun otin Aramia vähän syliin niin antoi katsoa hyvin, huh! Tuomari myös mittasi koirat, mutta ei mitenkään tarkasti senttimetritarkkuudella.

Kun tarkastelu oli tehty, tuomari viittasi meitä kiertämään kehää. Ja sitten kierrettiin, kierrettiin ja kierrettiin sillä hän arvosteli koirat liikkeessä. Aram meni oikein hienosti eikä vetänyt, niinkuin alkuun vähän pelkäsin. En kuitenkaan juossut vaan menin reipasta kävelyä, koska silloin A olisi ehkä alkanut laukkaamaan. Mutta sitten saatiin vihdoin pysähtyä ja sininen nauhahan sieltä tuli, eli EH. :)
Kun tultiin kehästä, äiti jutteli Aramin kasvattajan kanssa ja he sanoivat että hyvin meni ja kokemusta tuli lisää. Olisin kyllä voinut ihan hyvin juosta, niinkuin vähän itse arvelinkin, sillä silloin minä en seuraisi koiraa vaan koira minua. Annoin sitten Aramille juotavaa ja laitoin boksiin lepäämään ja odottelemaan kilpailuluokkaa. Sitten seurattiin sekä velipojan, että Tristanin arvostelu. Veljelle hienosti myös EH ja Tristanille komeasti ERI :)

Kilpailuluokassa tuomari juoksutti koiria pari kierrosta. Nyt uskalsin itsekin jo vähän juosta eikä Aram edes alkanut laukata.

Sitten koitti koirien sijoittaminen. Tristan komeasti ykköseksi ja me olimme toisia! Velipoika oli hienosti kolmas. Kehien päätteeksi Aramilla oli siis hihnassaan kaksi sinistä nauhaa ja tulos hienosti

JUN EH JUK 2

Katseltiin siinä sitten myös muita koikkereita ja sitten mentiinkiin velipoikaa tapaamaan. Veljen nimi oli Anse ja hän olikin hyvin Aramin näköinen varsinkin naamasta :) Siinä sitten juteltiin kaikkea mukavaa ja he saivat myös nähdä Aramin ja kyllähän niissä veljeksissä kuulemma heidänkin mielestään samaa näköä oli :D

Kun koikkerikehät olivat loppuneet alettiin pakkaamaan tavaroita ja lähtemään kotiin päin. Kyllä päivän päätteeksi oltiinkin väsyneitä ja tyytyväisiä päivän suorituksesta ja ensimmäisestä näyttelystä :D

Tässä vielä Aramin arvostelu: Tuomarina siis Saija Juutilainen

"10kk. Mittasuhteiltaan erinom. juniori, oikea sukupuolileima. Hyvä koko ja raajaluusto sekä käpälät. Mukavan jäntevä olemus. Urosmainen pää. Hyvä purenta ja pigmentti. Vielä varsin voimakas kallo, mutta kaunis silmien muoto. Hyvin kauniit korvat, joissa oikea väritys. Tyypilliset kulmaukset. Kaunis häntä. Köyristää hieman lanneosaa. Korkea etuaskel. Muuten sujuva liike. Kaunis karva ja väri. Saa harjoitella. Reipas perus luonne"

Näyttelykirje, tokoa ja metsälenkkiä

Nyt onkin paljon juttua, mutta aloitetaanpa nyt sitten kuitenkin jostakin :D
Keskiviikko-iltana oli sähköpostiin ilmestynyt Spanielierkkarin näyttelykirje! Olin tosi iloinen, että se saapui jo niinkin hyvissä ajoin :) Näyttelykirje sisälsi siis kutsukirjeen, näyttelynumeron ja näyttelyn arvioidun aikataulun. Koikkereita on ilmoitettu 22, uroksia 12, narttuja 8 ja pentuja 2 :) Koikkerikehät alkavat aikataulun mukaan n.10:30 ja paikanpäällä täytyy tietenkin olla ajoissa, mileuiten tunti ennen kehien alkua. Matkaankin täytyy varata aikaa. Meiltä näyttelypaikalle ajaa n. tunnin. Joten aikainen herätys siis :)

Ja sitten toiseen asiaan :) Eli pentutokoon joka oli torstaina 7.päivä. Reenailtiin taas perusasentojuttuja, seuraamista, maahanmenoa ja paikallaoloa. Aram on näin murkkuiässä ruvennut isottelemaan, ja varsinkin itseään isommille koirille, ei niinkään pienemmille. Ryhmässämme on kaksi isompaa koiraa, joille A tuppaa uhittelemaan, vaikka eivät edes tule lähelle tms. vaan ovat tosi nätisti. Mutta niin kuin meidän kouluttajakin sanoi; teinipojan uhittelua :) Eiköhän se siitä.
Perusasennon A osaa tosi hyvin ja myös seuraamisen. Tosin reeneissä meni vähän säheltämiseksi kun kiinnostaisi muut koirat, mutta kun malttaa keskittyä tekemiseen niin menee hienosti! Maahanmenokin on hyvällä mallilla. Harjoiteltiin nyt myös paikallaoloa niin, että koira on maassa, ei istumassa. Olin niin ylpeä ja tyytyväinen, kun A jäi hienosti paikalleen ja itse menin n.4-5 metrin päähän ja tulin takaisin sen luokse. Saatoin tehdä koko jutun ilman hihnaa, A oli vapaana eikä näyttänyt merkkiäkään siitä että olisi kiinnostunut siinä tilanteessa muista koirista, vaan katsoi hienosti minuun. Niin hieno poika!

Perjantaina oli ihana aurinkoinen sää ja koulun jälkeen lähdettiin oikein pitkälle metsälenkille, jossa A sai olla koko matkan vapaana ja hienosti se olikin. Tuli välillä luokse ihan vapaaehtoisesti ja katsoi taakseen n.10 metrin välein että oletko sinä siellä vielä ja saako mennä eteenpäin :D Vaikka metsässä olisi varmasti ollut vaikka minkälaisia ihania hajuja, ei A poistunut metsätieltä kuin ehkä kerran tai kaksi ja silloinkaan ei mennyt kauas ja tuli lujaa perässä :)

Metsälenkin jälkeen otettiin nopeat ja lyhyet seuraamis- ja paikallaoloharjoitukset läheisen koulun pihalla, joka on kuin luotu koiran koulutukseen :D Hienosti meni! Kun päästiin kotiin, A oli rättipoikkiväsynyt ja uni maittoi :D

Tähän loppuun vielä, että A ohittaa nykyään kaikki vastaantulijat ilman mitään ongelmia. Myös muut koiratkin. Yleensä se on mennyt vähän niin, että jos toinen koira menee ohi nätisti, niin A menee myös, mutta jos toinen koira yrittää päästä lähelle/omistaja antaa sen tulla lähelle tai koira haukkuu niin Aram menee ns. vastaan myös, mutta A ei hauku ollenkaan. Ja minä viisaana alan tietenkin kelata hihnaa käteen lyhyemmälle, jos nään jonkun koiran tulevan vastaan. Siitä on sitten seurannut sitä, että Aram alkaa hiljentää vauhtia ja jätättää takanani. Tietenkin se vaistoaa tekemisestäni  että nyt kannattaa varoa. Uusimmassa Koiramme-lehdessä maaliskuu 3/2013 oli artikkeli siitä kuinka ihmiset vaikuttavat koiran käyttäytymiseen siinä tilanteessa kun kohdataan toinen koira. Luin sen ja se oli todella hyödyllinen!
Eilen lauantaina 9.päivä meitä vastaan tuli kaksi koiraa omistajineen, tolleri ja villakoira. Villakoira sai Aramin näkemisestä hirveän hepulin ja alkoi vinkua ja pyrkiä luokse. Heti kun näin koirat, en alkanut keriä hihnaa käteen vaan löysäsin sitä ja Aram tepsutti kiltisti vierellä hihna löysällä, eikä yrittänyt ollenkaan koirien luokse! Olin tosi vaikuttunut kuinka noinkin pieneltä tuntuva asia voi vaikuttaa koiraan, mutta niin kuin teidämme, koirat ovat mestareita lukemaan meitä ihmisiä :)

Nyt tulikin tosi paljon tekstiä ja olen vähän harmissani sillä nyt ei ole oikein mitään uusia kuvia piristämään tätä pelkkää tylsää tekstiä :( Mutta ensiviikolla tapahtuu paljon, kun on toko ja NÄYTTELY! Iiik!! Jänskää :D Nyt vain pitää alkaa miettimään sopivia herkkupaloja tuolle nelijalkaiselle! :)