Eilen suuntasimmekin taas mätsäilemään, tällä kertaa Hämeenlinnan kaupunginpuistoon. Saavuttiin paikalle hyvissä ajoin, joten aikaa valmisteluille jäi hyvin. Ilmoittautumisessakaan ei kulunut aikaa, sillä olin ilmoittanut Aramin mätsäriin jo ennakkoon. Odotteluajan A nökötti kiltisti boksissaan ja kehien alun lähestyessä hieman harjailin turkkia kuntoon.
Nyt olikin Aramin viimeinen kerta pennuissa ja pariksemme saimme amerikanstaffordshirenterrierin. Aram oli tuomarin tarkkailussa tosi hienosti ja antoi katsoa hampaatkin ihan ongelmitta! Olin niin ylpeä! Parimme sai punaisen nauhan ja meille ojennettiin sininen.
Laitoin Aramin boksiin lepäilemään ja odottelimme pentujen arvostelun loppumista. Sitten olivatkin vuorossa kaikki sinisen nauhan saaneet pennut. Kehät olivat todella pienet, joten kehässä oli todella vähän tilaa. Aramkin alkoi ärsyyntymään, kun perässä olijat olivat melkein hännässä kiinni. Myös kehässä liikkuminen meni lopulta todella hitaaksi kävelyksi. Etenkin, koska edellämme menevä koira oli chihuahua... Tuomarin alkaessa pudottaa koiria hän sanoi kaikkien niiden numerot, jotka jäisivät kehään. Hän sanoi ensimmäiseksi, että kehään voisi jäädä numero 56. Eli me! Onneksi koiramäärä kehässä väheni joten sai hiukan hengähtää eikä kokoajan tarvinnut varoa edellämenevää koiraa. Aram seisoi aivan hirveän hyvin! Häntä heiluen se pönötti edessäni ja keskittyi vain siihen, mitä oli tekemässä. Yllätyin aivan suuresti kun tuomari huusi: "Koikkeri voittaa luokkansa!" Meille ojennettiin herkkupussi ja ruusuke. Meidät siis nähtäisiin vielä BIS-kehässä!
Olin niin yllättynyt että en edes katsonut ketkä muut sijoittuivat. Painelin vain päätä pahkaa "leiriytymispaikallemme" ja kehuin A.n maasta taivaisiin.
Kun odottelimme BIS-kehää muuan naishenkilö tuli ihastelemaan Aramia. Siinä juttelimme niitä näitä, kunnes BIS-kehä alkoi. Onneksi kehää oli nyt suurennettu ja siinä mahtuikin oikein kunnolla juoksemaan. Kaikki tuomarit yhdessä tuomaroivat BIS-kehän. Ensin kaikki koirat juoksutettiin pari kierrosta ympäri ja sitten seisottiin. Aram seisoi taas mahtavasti häntä heiluen. Kun tuomarit miettivät ratkaisujaan, kuulin heidän sanovan hiljaa, että jätetään ainakin koikkeri jatkoon. Siinä he sitten mietiskelivät ja viimein yksi tuomareista kätteli heidät joita ei valittu jatkoon. Siitä hän vain käveli ohitsemme ja pudotti koiria, kunnes enää kolme koiraa oli jäljellä: Aram, skotlanninhirvikoira ja yorkshirenterrieri. Hän juoksutti koiria vielä pari kierrosta ja samalla annoimme palaa täysillä ja Aram ravasi upeasti. Pysähdyimme ja seisotimme koiria vielä kerran. Sitten kuulen kuinka tuomari sanoo "Koikkeri on tänään kolmas!" ja otan vastaan ison ja upean vihreä-kulta-valkoisen ruusukkeen. Yorkshirenterrieri on toinen ja skotlanninhirvikoira BIS. Meistä kaikista otetaan yhteiskuva, jonka jälkeen poistun kehästä hymy korvissa ja ylpeänä koirani suorituksesta. Pentujen
SIN1 ja BIS3 !
Päivän päätteksi saimme vielä vieraita, kun äitini ystävä saapui 4kk vanhan kääpiömäyräkoiranpentunsa Bellan kanssa meillä käymään. Aram oli pennun edessä aivan sulaa vahaa. Se antoi pennun roikkua korvissaan ja pitkissä rintakarvoissaan. Erityisen mukavia pennun mielestä olivat Aramin pitkät korvakorut :D Koirat leikkivät ja peuhasivat pihalla ainakin toista tuntia, kunnes oli pennun aika lähteä kotiin. Aram alkoi tietysti haukkua kun kaveri oli lähdössä ja niinpä myös pikkuiselta löytyi ääntä, kun se haukahti Aramille vastaukseksi :)
Rankan päivän jälkeen Aram oli ihan väsynyt ja kömpikin jo nukkumaan, mutta valitettavasti pikkuherran unet hieman häiriintyivät, koska televisiosta alkoi Suomi - Slovakia peli :D
