Kuulumisia kuvin

Viime viikolla nappasin kameran mukaan kun lähdimme lenkille ja tässä muutamia onnistuneita otoksia :)

Tervakoski KV.ssa olimme viime sunnuntaina ja siitä kirjoittelen sitten erikseen. Eilen taas oli agilityn alkeiskurssin viimeinen kerta ja siitäkin lisää luvassa myöhemmin!

Muutama kuva agilitystä

Torstaina saimme kuvaajan mukaan treeneihin ja tässä muutama onnistunut otos :) Mukava sadekuurokin yllätti meidät, kuten parista kuvasta näkyy :D

Eilen saapuivat myös Tervakoski KV.n näyttelykirje ja numerolappu. Koikkereita sunnuntaina huima määrä, 15! Huih!

Treeniä tauon jälkeen

Elokuun ensimmäisenä päivänä eli torstaina, päästiin taas pitkästä aikaa agiliitämään. Kaksi edellistä kertaa oltiin oltu pois, ensin huonon sään takia ja toisella kerralla Aram vietti sairaslomaa, joten sekä koira, että ohjaaja puhkuivat innosta päästä taas vihdoin kentälle :D

Menimme alkuun rengasta, joka sujuikin hyvin, mutta toisella kerralla jätettyäni Aramin odottamaan renkaan eteen se bongasi kentältä Manta-portugalinvesikoiran ja päätti ampaista tämän perään. Sain onneksi Aramin palautettua takaisin renkaalle, mutta päästettyäni pannasta irti, se livahti uudestaan Mantan luo. Taisi kahden viikon aikana vähän unohtua, että miten treeneissä käyttäydytäänkään. Aram kun olisi niin halunnut leikkiä Mantan kanssa. Mutta onneksi karkureissut loppuivat sitten siihen ja saatiin rengas treenattua.

Tällä kertaa treenattiin myös pöytää, mikä olikin Aramin mielestä ihan mukava este ja se hoksasikin homman varsin nopeasti. Päästiin myös kokeilemaan A-estettä ihan kokonaisuudessaan ensimmäistä kertaa. Mietin vähän, että uskaltaakohan Aram kiivetä sitä, mutta uskalsi hienosti. Otettiin kunnon vauhti ja Aram paineli yli sen enempiä hidastelematta ja pysähtyi loistavasti kontaktille, eikä tullut läpi kertaakaan! On se hieno!

Treenien ehdoton lemppari, sekä ohjaajan, että varmasti koirankin mielestä oli hyppy-putki-hyppy sarja, jossa sai juosta sitten oikein kunnolla! Olin alussa ihan varma, että Aram ei varmasti pysy ensimmäisen hypyn takana odottamassa, koska juuri siinä meillä on ollut vaikeuksia. Mutta olin niin ihmeissäni, kun jättäessäni Aramin odottamaan, se odotti kiltisti paikallaan, eikä näyttänyt mitään merkkejä siitä, että lähtisi hiipimään tai varastaisi. Siinä se nökötti. Kävelin putkelle saakka ja annoin luvan lähteä. Se paineli hypyn jälkeen putkeen niin hirmuista vauhtia, että sain pitää kiirettä, että ehdin toiselle hypylle ja tekemään valssin. Siitä painelimme sitten vielä putken ja hypyn takaisin alkuun. Aram oli ihan supermahtava ja minä itsekään en söhläillyt ohjauskuvioissa, vaikka eipä pätkä vaikea ollutkaan.

Näitä treenejä edeltävänä keskiviikkona 31.7 kävimme myös mätsärissä, mutta sieltä ei sen kummempaa menestystä meille tullut. Kun olimme oman osamme kehäilleet ja katselin vielä muita käynnissä olevia kehiä, huomasin sivummalla koiran joka näytti ihan koikkerilta. Sitten kun tarkemmin katsoin niin sehän olikin Tristan! Tristan kiersi emäntänsä kanssa pienen lenkin puistossa ja lähtivät sitten kävelemään lähemmäs meitä. Aram huomasi tietysti kaverinsa ja Tristan myös, joten kiireenvilkkaa kaveria moikkaamaan. Siinä kaverukset sitten pistivät painiksi, kunnes Tristanin piti lähteä rallytoko-treeneihin, joita he olivatkin tulleet puistoon odottelemaan. Me lähdimme myös kotiin ja kyllä uni riehumisen jälkeen maittoi :)

Viime torstaina 8.8 meillä ei sitten ollutkaan treenejä, vaan kenttätalkoot, joissa kunnosteltiin kenttää ja kyllä se nyt näyttää hienolta ja siellä kelpaa juoksennella :)
Ensikerraksi saadaankin ehkä joku kuvailemaan meitä, niin saataisiin tännekin vähän kuvia agiliidosta :)

Pieni toipilas

Viimeviikon tiistaina olin lähdössä kesätöihin ja tulin rappuset alas alakertaan. Aram mönki ulos kopistaan ihan tavalliseen tapaansa. Sitten huomasinkin Aramin vasemmassa silmässä jotakin outoa. Katsoin tarkemmin ja huomasin, että Aram siristeli silmäänsä kovasti ja ei pitänyt sitä kokonaan auki. Huutelin sitten äidinkin katsomaan. Tulimme siihen tulokseen, että silmässä saattaa olla joku roska tai sitten se on tulehtunut. Päätimme, että käytetään A kuitenkin varmuuden vuoksi eläinlääkärissä, jos silmä ei lähde päivän aikana parantumaan. Kun sitten lähdin töihin, äiti ja Aram lähtivät samalla aamulenkille. Silmä näytti lenkin aikana jo paljon paremmalta.

Kun sitten iltapäivällä töiden jälkeen tulin kotiin Aramin silmä oli alkanut rähmiä paljon ja se näytti todella ikävältä. Aram oli muutenkin tosi kipeän oloinen ja vain makoili itsekseen. Silmä oli varmasti kipeä. Äiti olikin sitten päivän aikana varannut ajan Vethausiin ja sinne sitten ajelimme illalla.

Lääkärissä Aram oli tavalliseen tapaansa hyvin kiinnostunut lattian hajuista ja oli tosi hienosti vaikka odotustilassa oli muutama muukin koira. Sitten pääsimmekin lääkärin vastaanotolle. Heti ensimmäisenä hän totesi, että jopas silmä näyttää kurjalta. Ensimmäiseksi tehtiin testi, jolla selviää onko kysessä tulehdus. Ensin testattiin oikea silmä, joka siis oli kunnossa. Vasenta silmää ei voitu testata koska siihen sattui kovasti. Sitten lääkäri päärri värjätä Aramin silmät väriaineella, jonka avulla voitaisiin tutkia enemmän. Oikeaan silmään aine saatiin laitettua hyvin, mutta vasempaan, kipeään silmään laittaminen olikin sitten jo ihan eri asia. Aram alkoi murista, joten todettiin parhaaksi laittaa sille kuonokoppa kaiken varalta, vaikka ikinä se ei ole mitään tehnytkään. Se yritti pyristellä pois otteestani ja välttää saamasta väriainetta silmään. Onneksi se kuitenkin onnistui. Sitten aineen annettiin vaikuttaa hetken.

Kun aine oli vaikuttanut, se antoi Aramin silmille vihertävän värin. Lääkäri tuli jatkamaan tutkimusta. Hetken silmää tutkittuaan hän totesi, "Kyllä täällä on ihan selvä haava". Siinä vaiheessa pelästyin jo ihan hirveästi. Lääkäri tutki silmää vakavan oloisena ja tarkensi haavan olevan kornean, eli sarveiskalvon haava. Kun hän sai tutkimuksen hoidettua, hän poistui hetkeksi tutkimushuoneesta. Melkein samalla hetkellä aloin itkeä. Pelkäsin niin kamalasti Aramin puolesta ja päässäni alkoivat heti vilistä ajatukset silmän poistosta ym. kauheasta. Jo pelkästään ajatus siitä, että silmässä on jotakin kuulostaa pelottavalta ja vakavalta. En edes halunnut ajatella sitä. Halasin Aramia monta kertaa ja kehuin kuinka urhea ja reipas se onkaan vaikka sitä selvästi sattuu. Onneksi äiti oli mukana ja rauhoitteli myös minua.

Lääkäri tuli sitten eläintenhoitajan kanssa takaisin ja sanoi, että Aramilta otettaisiin nyt vähän verta. Sitten hän vielä lisäsi, että kaikki on kunnossa ja ei ole mitään hätää. Se helpotti oloani, kun tiesin että Aram on hyvässä hoidossa ja silmä saadaan kuntoon. Aram vietiin toiseen tutkimushuoneeseen ja siksi aikaa istuin huoneessa olevalle penkille, sillä käteni tärisivät ja jalat tuntuivat vähän heikoilta. Mietimme sitten äidin kanssa, mistä Aram olisi voinut saada haavan silmäänsä. Ilmeisesti jostakin oksasta tai terävästä tikusta kaahottaessaan menemään ulkona. Aram oli verenoton aikana ilmeisesti todella hienosti, sillä emme kuulleet tutkimushuoneeseen kuin yhden pienen vinkaisun. Ja hetken päästä pikkupoika tulikin jo hoitajan sylissä takaisin ja sekä lääkäri, että hoitaja kehuivat reipasta potilasta :) Lääkäri kertoi, että Aramin veren plasmasta sekoitettaisiin seerumi, Aramin oma lääke. Sitten saimmekin jo siirtyä odotustilojen puolelle odottelemaan vielä lääkkeitä ja potilaspapereita.

Aramilla todettiin siis vasemmassa silmässä kornean, eli sarveiskalvon haava. Saimme haavaan antibioottitipat sekä Aramin omasta verestä sekoitetun seerumin, joka auttaa haavaa umpeutumaan. Lisäksi Aram sai ruuan mukana annettavaa kipulääkettä. Silmätippoja laitettiinkin sitten tiuhaan, muistaakseni neljän tunnin välein. Aloitimme heti samana iltana ja tippojen silmään laittaminen ei ollutkaan sitten kovin helppoa Aramin temppuillessa minkä kerkesi. Minä pidin Aramista kiinni, samalla kun äiti tähtäsi tipat silmään. Myös yöllä oli herättävä laittamaan tipat silmään.

Jo heti seuraavana aamuna silmä näytti jo paljon paremmalta! Lääkkeet tehosivat oikein hyvin. Myös tippojen laitosta alkoi tulla helpompaa, kun minä aloin laittaa niitä. Ensimmäiset kerrat äiti laittoi ne, mutta Aram pisti niin kovasti vastaan, joten ajattelin kokeilla, josko se antaisi minun laittaa ne. Minähän kun olen se, joka Aramin kanssa pääasiassa touhuaa ja leikkaa kynnet yms.

Jo kahden päivän päästä silmätippojen aloituksesta, silmä oli jo aivan entisensä näköinen. Tietyssä valossa saattoi kuitenkin vielä erottaa silmässä olevan väriaineen, mutta se kuluu pois. Torstaina meillä olisi ollut agility, mutta päätettiin jättää se nyt väliin ja Aram sai pitää "sairaslomaa". Perjantaina menimme sitten kontrollikäynnille näyttämään silmää. Kun tutkimushuoneen ovi avattiin, Aram muisti ikävät kokemukset ja löi jarrut pohjaan :D Namien avulla se saatiin kuitenkin houkuteltua sisään. Silmä näytti lääkärin mielestä jo niin hyvältä, että sitä ei ollut tarpeen edes lähteä värjäämään uudelleen. Aram sai myös rokotukset samalla, kun muuta erikoista ei tehty.

Nyt tapahtuneesta on kulunut yli viikko ja Aramin silmä on parantunut ja se näyttää todella hyvältä, on aivan entisellään. Kiitos hyvän hoidon, joka aloitettiin ajoissa :) Silmän haavaumat ovat kyllä todella yleisiä koirilla, varsinkin pienillä, jotka temmeltävät mennä pää matalalla ja silmät ovat hyvin alttiina osumaan johonkin. Onneksi haavat ovat kuitenkin hyvin hoidettavissa ja paranevat pian, vaikka se hurjalta kuulostaakin/näyttääkin. Olen pahoillani, että tässä on nyt kilometrikaupalla tekstiä. Ei ole todellakaan pakko jaksaa lukea, kirjoitin lähinnä vain itselleni ylös :)
Loppuun piristämään vielä muutama tuore kuva eiliseltä!

Hyvinkää KR 13.7.2013

Lauantaina 13.7 otettiin siis nokka kohti Hyvinkäätä ja vinttikoirarataa. Päämääränä siis Hyvinkää KR. Kun olimme lähdössä, huomasin jo astuessani ulko-ovesta, että olin tunkenut ehkä vähän liian lämpimät vaatteet päälle. Mutta enpä ajatellut, että päivästä tulisi ihan niin lämmin.

Paikalle löydettiin tosi helposti, kiitos hyvien opasteiden ja kuskille tutun reitin. Parkkisysteemi oli kyllä ihan eri luokkaa kuin kaksi viikkoa sitten Hämeenlinnassa ja liikenteenohjaajat hoitivat hommansa hyvin. Saatiin auto hyvin parkkiin ja sitten vain rokotustentarkistuksen kautta näyttelyalueelle.

Koko kentältä oli varmaankin aika mahdotonta löytää varjopaikkaa koiralle häkkeineen, sillä puita ei juuri ollut kuin kentän reunassa ja aurinko paistoi aikalailla joka paikkaan. Oma kehämme löytyi todella helposti melkein heti sisäänkäynnin luota ja majoituimme (tai yritimme) puiden luokse oksien varjoon. Aurinko paistoi täydeltä terältä eikä edes tuullut, joten pilvet eivät juurikaan liikkuneet auringon eteen. Kävin siinä sitten odotellessa seuraamassa hiukan walesin -ja englanninspringerspanieleiden arvosteluja, jotka olivat samassa kehässä johon meidänkin oli tarkoitus mennä. Nämä rodut tuomaroi myös samainen tuomari joka olisi myös koikkereilla, Branislav Rajic, Sloveniasta. Hän oli pukeutunut hienosti valkoiseen, kirkkaansiniseen lippalakkiin ja samanvärisiin kenkiin :) Liekö valittu Suomen värit tarkoituksella. Äiti kävikin sitten tutkimassa myyntikojuja sillä aikaa kun itse pysyin visusti kehien lähettyvillä ja löysi sieltä jo pitkään kaipaamani numerolapputaskun, joka laitetaan kiinni käsivarteen. Uusi tasku pääsikin jo heti käyttöön!

Ennen kehää harjoittelimme vain ihan vähän, koska kuumuus vaati veronsa Aramista ja se mönkikin mieluusti boksiin varjoon lepäilemään. Muista koohoista tapasimme kehän laidalla Nella-tytön joka oli tuttu jo koikkeritapaamisesta ja Hämeenlinnan näyttelystä. Lisäksi tutustuimme myös kahteen koikkeriurokseen, Cavalriina´s Verdi Vivaldiin ja Oorbellen Lukeen, joista Luke olisi Aramin kilpakumppani junnuluokassa. Lisäksi paikalla oli valioluokan uros Manusia´s Timmie-The Dutch sekä junnunarttu Doxette´s Anniversary Babe.

Sitten koittikin jo aika siirtyä kehänauhojen sisäpuolelle ja junnu-urokset pyydettiin kehään. Tuomari Branislav Rajic juoksutti koirat ensin yhdessä ympäri ja tutki sitten yksittäin. Aram ravasi tosi upeasti eikä kehän laidalla aikaisemmin tapahtuneesta haistelusta ollut tietoakaan. Aram käyttäytyi hyvin tuomarin käsittelyssä ja kyllä minua huvitti kun tuomarisetä toisteli Aramia tutkiessaan selvällä suomen kielellä "hyvä hyvä!" A antoi katsoa hampaatkin, mutta vähän tuomari huomautti siitä, että minun ei tarvitsisi antaa nameja niin paljoa. Sen tiedän itsekin, että voisin pitää namia vain ihan tavallisesti Aramin kuonon edessä, mutta aina se pääsee unohtumaan, että ei tarvitse namittaa niin paljoa. Kuuntelin jälleen korva tarkkana, kun tuomari saneli arvostelua ja arvostelun päätteeksi kehäsihteeri huudahtaa: "Erinomainen!" Jipiiiih ERI!

Poistuimme hetkeksi sivummalle odottamaan kilpailuluokkaa, jossa Aram olikin sitten ainoa ja ykkönen, toisen junnu-uroksen saadessa H.n. Ja läväytettiinhän meille sieltä vielä SA.kin! Sitten huilaamaan hetkeksi ja seuraamaan valioluokan kaksi urosta. Molemmat saivat ERI.n, mutta vain toinen SA.n. Timistä saimmekin sitten kilpatoverin paras uros -luokkaan. Tuomari halusi nähdä koirat liikkeessä vielä yhden kierroksen verran, jonka jälkeen sijoitti Aramin kakkoseksi ja Timin ykköseksi. Koska Timi oli jo valio siirtyi SERT meille! Jipiiiiiiiih! Kaksi sertiä peräjälkeen, Hämeenlinnasta ja nyt täältä Hyvinkäältä. PU2 sija ei harmittanut sitten laisinkaan, sillä sertiähän me olimme tulleet hakemaan! Voitto meni ehdottomasti oikealle yksilölle, upealle Timille.

Sitten olikin junnunarttujen vuoro. Luokassa oli kaksi koiraa ja molemmat saivat ERI.n SA.ta ei saanut kumpikaan, joten parasta narttua ei valittu ja näin Timi olikin sitten rotunsa paras :) Vain kaksi koiraa kuudesta sai siis SA.n ja ne olivat Aram ja Timi!

Ennen kotiinlähtöä kävin vielä hakemassa toimistosta sertistä saamamme hienon pokaalin. Lisäystä palkintokokoelmaan, jossa komeilee jo nyt viisi upeaa pokaalia. Kohtahan sitä täytyy jo hommata palkintokaappi, kun ei ne kaikki enää pian hyllylle mahdu :D

Pokaaleja siellä, pokaaleja täällä

Ja pitkästä aikaa vähän uusia kuulumisia meiltäkin päin! :) Lauantaina 6.7 olikin sitten tiedossa jälleen kerran mätsäri. Mietittiin vaan, että jaksetaanko ollenkaan lähteä. Siinä sitten päätin, että no lähdetään nyt kuitenkin, kun ei mitään muuta kummempaa ollut sille päivälle ja saatainsiin vähän palauteltua kehäoppeja päähän tulevaa Hyvinkään näyttelyä varten. Äkkiä vaan kamat kasaan ja koira bokseineen mukaan ja autoon. Mätsäripaikka oli erään ratsastustallin ulkokentällä. Kun saavuttiin perille, olin jo vähällä lähteä heti takaisin kotiin, kun koko paikka näytti jotenkin niin tyhjältä ja ajattelin, että kannattikohan tämä nyt kuitenkaan. Kun lähdin etsimään ilmoittautumispistettä niin oli koiria kuitenkin ihan kiitettävästi. En meinannut ensin edes löytää koko ilmoittautumista, joka oli sisätiloissa ja ovessa yksi pieni lappunen merkkinä.

Vaikka sitten ihan viimeisten joukossa oltiin, niin omaa vuoroa ei jouduttu kauaa odottamaan. Kehään saimme kilpakumppaneiksi welsh corgi pembroken ja jackrusselinterrierin, koska pieniä koiria oli pariton määrä. Ratsastuskentän hiekassa oli ihan tajuttoman vaikea juosta, joten päädyttiin vain kävelemään kehässä reipasta tahtia. Aram pääsi tuomarin tarkasteluun pöydälle, jossa olikin tosi super hienosti! Antoi tuomarin katsoa hampaat ja häntäkin hielui. Tuomari sanoi, että valinta näiden kolmen hienon koiran välillä on erittäin vaikea, mutta päätti sitten antaa meille punaisen ja corgille ja russelille siniset.

Ennen nauhakehiä kannettiin palkinnot valmiiksi paikoilleen. Palkintojen seasta tunnistettiin äidin kanssa tuttu agilitytunneli, juuri sellainen joka kirpparilta vähän aikaa sitten hommattiin. Sekä sinisten, että punaisten voittaja saisi agilitytunnelin. Naureskeltiin sitten siinä, että saadaanko toinenkin sellainen :D Punaisten nauhakehä koittikin pian ja koiria oli kehässä ihan runsaasti. Siinä tuomari sitten sanoi kiitoksensa niille joita hän ei valinnut jatkoon. Jäljelle jäimme me, ranskanbulldoggi ja portugalinpodengo. Podengon hän sijoitti kolmanneksi, Aramin ja ranskiksen välillä hän mietti vielä hetken ja osoitti meille sitten 1.sijan! Ja kyllä, palkintoina oli agilitytunneli, herkkupussi ja mahtavan kokoinen pokaali. :)

Jäimme sitten heti BIS-kehään kunhan sain vain palkinnot pois käsistä. Kehään saapui meidän lisäksemme saksanseisoja, amerikanpittbullterrieri ja parinamme ollut russeli, joka oli sijoittunut pienten koirien sinisten ykköseksi. Myös isojen koirien tuomari tuli katsomaan pieniä koiria, joita ei ollut vielä nähnyt ja sitten juoksimme vielä pari kierrosta. Neljäs sija russelille, kolmanneksi pittbull. Jäljellä olimme enää me ja saksanseisoja. Lopulta BIS oli upea saksanseisoja, joka oli nähtävästi kokenut kehäkävijä, joten voitto meni aivan oikeaan osoitteeseen! Aram oli siis upeasti BIS 2. Kotiinviemisiäkin saimme lisää. Toisen hienon pokaalin ja ruusukkeen. Ei ihan turha reissu ollut joten kannatti sitten lopulta lähteä :)

Hämeenlinna KR 29.6.2013

Lauantaina sitten pakattiin auto ja otettiin nokka kohti Hämeenlinnan kaikkien rotujen näyttelyä! Paikka oli meille jo ennestään tosi tuttu ja oltiin ajoissa paikalla. Sää ei kyllä ollut yhtään mieleinen ja kerkesin päivitellä sitä matkalla monta kertaa. Paikan päällä olikin sitten pieni liikennekaaos, kun liikenteenohjaaja-sedillä oli homma vähän hakusessa :D Meidät ohjattiin ajamaan lopuksi jonnekin pellolle. Sitten yksi sedistä käskee ajamaan edessä olevan auton taakse, hetkeä myöhemmin toinen ohjaa meidät sen viereen. Sitten olimmekin kuulemma parkkeeranneet väärään kohtaan, joten jouduttiin siirtämään autoa. Eivät ne sedät oikein tienneet minne ohjata niitä autoja :D
Olimme ajoissa paikalla, joten kävin ensin tarkistuttamassa rokotukset yms. Sitten pitkän heinikon välissä puikkelehtien palasin autolle pitämään sadetta. Kökötettiin siellä autossa sitten hetki ja nähtiin myös parit tutut. Samojedi agilityryhmästämme ja Tristan-koikkeri emäntineen :) Kun sade sitten alkoi jo vihdoin hiljentyä ja lakkasi jopa kokonaan, uskaltauduimme ulos autosta ja päätimme lähteä kehälle päin. Kyllä oli Aramilla vaikeuksia malttaa nostaa koipeaan pellon reunalle, kun oli niin paljon ihmeellisiä hajuja :D

Löydettiin helposti oikean kehän luokse, kun vähän pujoteltiin muiden kehien ja telttojen välistä. Siellä kehän laidalla olivatkin jo Tristan ja Kaapo -koikkerit emäntineen ja me liityimme häkkeinemme jonon jatkoksi. Hetken päästä paikalle saapui myös Nella -koikkeri. Katseltiin siinä sitten englanninspringerspanieleiden arvostelua omaa kehää odotellessa. Harmillisesti jouduttiin turvautumaan myös sateenvarjoihin kun sade päätti alkaa uudelleen. Se kuitenkin taukosi juuri sopivasti ennen koikkerikehiä! Harjasin Aramia sitten vähän ennen kehään menoa ja vaihdettiin kaulaan näyttelyremmi.

Junioriluokassa meidän kanssa kilpaili Kaapo. Tuomarirouva Puolasta tutkiskeli koirat ja Aram malttoi olla oikein mallikelpoisesti. Tuomari totesikin englanniksi, että eikö äitisi anna sinulle ruokaa, Aramin rohmutessa innokkaasti nakinpaloja :D Sitten juostiin kierros yhdessä ympäri ja meidät kutsuttiin yksittäisarvosteluun. Aram malttoi seisoakin tosi hienosti sillä aikaa kun tuomari saneli arvostelua. Toiveikkaana kuuntelin sivusta ja kuuluihan sieltä excellentiä aika moneen otteeseenkin! Olin kyllä niin iloinen siinä vaiheessa kun kehäsihteeri huusi erinomaista ja ojensi meille punaisen nauhan! ERIähän lähdimme hakemaan ja sen saimme!
Kilpailuluokassa tuomari sijoitti Aramin ykköseksi ja meinasin haljeta kun meille ojennettiin vielä SA:kin! Pääsylippu paras uros -luokkaan oli siis taattu! Kaapo oli kilpailuluokassa kakkonen ja sai myös SA:n. Sitten poistuttiin hetkeksi huilaamaan kehän laidalle ja seurattiin Tristanin menoa kehässä. Hienosti Tristanille ERI, nuorten luokan voitto ja myös SA! Vielä yksi uros kisasi AVO -luokassa ja sai sekin myös ERI:n ja SA:n.

Sitten olivatkin kaikki pojat kisaamassa parhaan uroksen tittelistä. Tuomari juoksutti kaikki koirat kertaalleen ympäri ja A ravasi tosi upeasti! Pari askelta otti laukkaa, mutta hidasti kuitenkin raviin. Sitten tuomari alkoi sijoitella koiria. Hän vaihtoi Tristanin ja Kaapon paikkaa, mutta meitä tai neljättä urosta hän ei siirtänyt. Kun tuomari oli saanut järjestyksen valmiiksi, tajusin että voitimme, Aram oli paras uros! Siinä vaiheessa meinasin haljeta kun kehäsihteeri huutaa: "1458 voittaa luokan ja saa sertin!" Hän ojentaa minulle sinivalkoisen ruusukkeen. Olin niin hurjan iloinen ja onnellinen, että kyllä siinä pääsi pari onnen kyyneltä :) Aramin toinen näyttely koskaan ja heti serti kotiin! Tristan oli upeasti PU2 ja sai vara-sertin!

Sitten päästiin vähän vetämään henkeä jälleen kehän laidalle ja seuraamaan Nella -tytön esiintymistä. Hienosti Nellalle ERI ja SA ja myös paras narttu luokan voitto ainoana narttuna :) Sitten olikin edessä rotunsa parhaan valinta. Tästä tittelistä kisasivat siis Aram ja Nella. Tuomari juoksutti koirat kierroksen ympäri ja kun hän ojensi meille punakeltaisen ruusukkeen olin kuin puulla päähän lyöty. Meinasin livistää kehästä innolla saman tien, mutta sitten muistin että tässähän otetaan vielä kuvakin :D Aram oli niin innoissaan, että oli hieman vaikeuksia saada sitä seisomaan nätisti, mutta onneksi saimme kuitenkin onnistuneet kuvat ja kuvasta näkyy, että hauskaa oli :D

Rotunsa parhaan titteli tarkoitti siis pääsyä myös ryhmäkilpailuihin! En olisi muistanut sitä ollenkaan, kun olin niin tohkeissani, mutta onneksi minua siitä muistutettiin :) Ryhmäkehiä odotellessa kävin myös hakemassa palkintopokaalit toimistosta muistoksi ekasta sertistä ja ropista :)

Hetken odoteltuamme päästiinkin aloittamaan 8 ryhmän ryhmäkehää. Tuomarina oli Zofia Konderla, tämä samainen rouva, joka tuomaroi meidät myös rotukehässä. Esiarvostelukehässä hän katsoi jokaisen koiran kertaalleen ja meille hän teetti vain edestakaisin, koska oli rotukehässä jo nähnyt Aramin liikettä. Aram käyttäytyi tosi upeasti! Ei välittänyt tippaakaan muista koirista eikä höseltänyt, niinkuin alkuun vähän pelkäsin! Upea poika!

Sitten päästiin juoksemaan isoon kehään oikein selostuksen kera! Olimme ryhmän häntäpäässä, koska koirat oli sijoitettu juoksunopeuden mukaiseen järjestykseen. Selostaja luetteli jokaisen koiran rodun ja esitteli ne. Ehtiessään meidän kohdallemme kaiuttimista kuului: "Ja viimeiseksi menemme tuonne Alankomaihin ja esittelemme teille kooikerhondjen!" Oli kyllä sanoinkuvaamattoman hieno tunne juosta tuon ison kehän läpi ja esittää omaa koiraa. Menestystä meille ei enää ryhmäkehässä tullut, mutta se nyt oli arvattavissa. Olin kyllä niin huikean ylpeä pikku Aramistani joka jaksoi tsempata loppuun asti niin upeasti! 

Päivä oli kyllä aivan mahtava enkä todellakaan osannut odottaa mitään tällaista! Ja niinhän sitä sitten käy kun sitä vähiten odottaa :) Sunnuntaina saimmekin puhelun kasvattajalta, joka onnitteli meitä hienosta menestyksestä ja toivotti onnea seuraaviin koitoksiin. Ensiviikon lauantaina 13.7 olisi siis tarkoitus kehäillä Hyvinkäällä :) 

Tähän loppuun vielä kuva Aramista palkintopokaalien ja ruusukkeiden kera!

JUN ERI JUK1 SA PU1 SERT ROP